Keinutuolin uusi väri kalkkimaalilla, onko pakko maalata kaikki?

Mitä jättäisin maalaamatta?

Maalasin lasten keinutuolin pinkiksi kalkkimaalilla. Katselen päivittäin ympärilleni ja mietin mitä voisi maalata ja onko pakko ylipäätään maalata?

Meillä keinutuolissa katsotaan Muumeja ja Mashaa. Siinä on mukava istua ja temppuilla.

Pääsiäisen kukat ovat jo purkissa ja mietin kovasti milloin se pääsiäinen olikaan. 

Maalasin tytön keinutuolin pinkiksi kalkkimaalilla. Sävy on oikeasti Faded Rose ja sain purkin joululahjaksi mieheltä. Keinutuoli oli ennen punainen, samanlainen kuin minulla oli Pienen ikäisenä. Ostin keinun kirpputorilta synttärilahjaksi ja nyt se on joka päivä kovassa käytössä.

Mietin mitä maalaisin seuraavaksi. Listalla ovat olleet sellaiset esineet jotka ovat meille täysin sopimattomat, jolla ei ole tunnesidettä ja sellaisia, jotka eivät paljon paina jos kävisi "hassusti". Tosin Pieni ei halunnut, että keinua maalataan, paitsi sen jälkeen kun hän sai itse sutia uutta väriä niin sitten asia oli kunnossa. Se tunneside olikin jollakin muulla. Hups!

Kalkkimaalaus on helppoa ja kun maalaa jotain pientä nälkä maalaamiseen vain yltyy. Nopealla huiskaisulla tavara kuin tavara vaihtaa väriä. Tähän ilmiöön liittyy kyllä vahvasti se kysymys mitä kannattaa jättää maalaamatta? Nyt Facebookin maalausryhmässä ei saa tähän enää vastausta, joten sieltä kyllä katosi vertaistuki ja kohta katoaa myös blogilinkit tai siis katosivat, kun nekin kiellettin.

Blogiani voi tulla seuraamaan Facebookkiin klik*.


Itse mietin joka päivä, miltä haluan kotini näyttävän ja mitä voisin maalata. Tykkään kyllä kovasti kun hienoja vanhoja huonekaluja on maalattu, mutta tykkään kyllä niiden alkuperäisestäkin lookista. On kyllä pakko sanoa, että en halua täysin maalipintaista kotia meille, sillä liika maalattu pinta vie kodista sitä elävyyttä. Ja mitäpä sitten, kun kalkkimaalatut jutut tulevat  sitten kohta korvista ulos? Täytyy miettiä.

Keinusta tuli jotenkin sympaattinen hempeän pinkkinä ja se raikastaa ilmettä kummasti.  Meillä koti alkaa muistuttaa kirpputoria. No hetki näin ja huone muuttaa taas näköä. Minulla on KonMarin antama tavoitekuva päässä mitä kohti mennään. Lähellä ollaan.

Sanoin miehelle että jos lähestyn Bruno-heppaa pensselin kanssa, niin estä kaikin voimin. ♡♡ 

Kun kotona on siistiä, niin on kiva kun saa kukkia esille. Näiden perunanarsissien nimi on Bridal Crown.

Pienen linnun MakroTex-valokuvaushaasteena on kukka. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. ♡

Muita kalkkimaalattuja juttujani
löytyy täältä! Klikkaa tästä.

Olipa hyvä alennus, niin oli pakko jakaa! Löytyi mulle ja miehelle talvitakit muutamalla kympillä.

Nyt Elloksella alennusta 50% jo alennetuista tuotteista merkitty Poistomyynti-merkillä. Koodilla: Ilmoita kassalla tarjousnumerosi: 355883. Voimassa 16.3. asti. Klikkaa tarjoukseen tästä! Klik*

Ihmisvaatteissa raskauden jälkeen

Arvaa kuka huijasi KonMaria?

Millainen vaate peittää sopivasti ongelmakohtia ja samalla tuo muodot esiin? Nyt on ohjelmassa sopivien ja mukavien vaatteiden etsintää raskauden jälkeen ja esittelyssä paikka jossa on raikkaita kevätvaatteita myös isossa koossa. Niin ja hys! Huijasin Konmaria! 

Jacuard-kuvioinen neule klik* on ihana sisäpuoleltakin. Jos poistaisin laput voisin pitää neuletta myös toisin päin, kun neule on sisältäkin siististi tehty. Tummansininen ja valkoinen ovat ihan minun suosikkeja!

Kaipasin kevääksi jotain ihmisvaatetta, sellaista helppoa ja raikasta päällepantavaa, kun lähtee ihmisten ilmoille.  Hakusessa oli jotain maharötkön peittävää ja jossa vartalo ei näytä ihan valtavalta. Tuli hyvään saumaan Cellbesiltä blogiyhteistyöpyyntö ja sain heiltä kauniin jacuard-kuvioisen neuleen klik*. Ihastuin sen kuvioon ja siihen että kuvio on neuleessa myös sisäpuolella. Tykkään kovasti neuleen mallista joka peittää juuri niitä ongelmakohtia, mutta samalla korostaa vyötäröä.

Kiva huomata, että Cellbesiltä löytyy muitakin nättejä ja raikkaita vaatteita. Osa vaatteista on vähän vanhemmille tarkoitettuja. Mietin jo aluksi, että en minä nyt niin täti vielä ole, mutta huomasin että kivat vaatteet hukkuvat nettikaupan isoon valikoimaan. Happy Holly-sarjassa klik* oli monta nättiä juttua minullekin ja vielä isoja kokoja! Oma neuleeni on 38/40, mutta tunnen suurta iloa jos isoja kokoja löytyy hyvännäköisistä vaatteista.

Harmittelin, että siellä olisi ollut myös kauniita äitiysvaatteita klik*, mutta nyt ne tosiaan ovat minulle jo liian myöhäisiä.

Neuleen pitkät helmat peittävät sopivasti levenneitä reisiä ja leikkaus korostaa vyötäröä. Kiva neulemalli minun makuun.

Olen vaatteiden kanssa kranttu ja moni vaate jää ostamatta, mutta sitten en raaski niistä luopua. On pakko tunnustaa että huijasin KonMaria. Siivosin vaatekaappini raskausaikana niin, että siellä oli vain minulle iloa tuottavia vaatteita. Loput piilotin vakuumipussiin kymmenien henkarissa roikkuvien mekkojen alle. Mietin, että olen kuitenkin sitten normaaliin palattuani ihan eri ihminen ja ne piilotetut vaatteet tuottavat iloa ihan erilailla, kun ne mahtuvat taas päälle.

 Nyt voin hyppiä ilmaan, sillä ennen raskautta ostetut pöksyt mahtuvat taas jalkaan. Jippii! No jaa, onhan siitä jo seitsemän kuukautta. Ilmeisesti nyt pitää ottaa siis härkää sarvista ja miettiä vakuumipussitettujen vaatteiden lopullinen kohtalo ennen kuin täytän kaappini uusilla. Yritän siirtää hommaa päivittäin. Se on niin työlästä kysyä yksitellen jokaiselta vaatteelta tuotatko sinä minulle iloa, mutta uskon että se on nyt helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla.

Nyt kun hommaa ei ole tehnyt, niin tekee mieli ostaa kaikkea, kun kaapissa ei ole "mitään". Olen päättänyt, että kaappiini tulee vain kauniita vaatteita, joissa tunnen itseni kauniiksi ja tietenkin rakkaita juoksutrikoita. Hauska nähdä mitä kaappiin todella jää. Varmaan kaikkea raidallista, tumman sinistä ja ainakin yksi jacuard-kuvioinen neule.

Ehkä sitten huomenna..

Näiden asukuvien kanssa aloin tuntemaan itseni jo ihan oikeaksi bloggaajaksi. 

Löysin sattumalta Kaffen valkoisen t-paidan. Sitä en ole vielä uskaltanut sosekaaoksessa käyttää. Sen kuvio sattui juuri sopivasti neuleeseen.

Kaikki nämä kuvat on ottanut  Viivi Kuusela.  Asukuvien otto oli ihan kivaa talvilomatekemistä. Kiitos Cellbes kauniista neuleesta ja kiitos Viiville hienoista kuvistaa! 

Sattuipa sopivasti Pienen Linnun MakroTex-haasteessa tämän viikon aihe on vaate.


Tässä vielä alekoodi Cellbes-nettikauppaan. 
10 euroa alennusta + ilmaiset toimitukset! Koskee vain uusia rekisteröityneitä asiakkaita. Minimiostos 30 euroa. Alennusta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Koodi: 4828

Leikkikoti rappujen alla

Tila johon ei mahdu mitään aikuisten oikeaa

Meillä on kotona männynväriset raput ja niiden alla on pieni tila johon ei oikeasti mahdu mitään. Sinne mahtuukin leikisti koko koti. Tytöt ovat vielä niin pieniä, että leikkimisen pitää tapahtua vielä silmien alla ja nyt kotileikkejä leikitään alakerrassa. Rappujen alla on hyvä piilo noille leikeille.

Lasten isomummi antoi minulle joskus kaksi virkattua pitsiä, ne ovat nyt  kodikkaasti teipattuna rappuihin. 

Rappujen alla ei ole vielä muita valoa kuin Led-köynnös. Ehkä joskus tulee vastaan joku oikein hieno lamppu.

Valkoinen vitriini on rappujen toisella puolen. Pidän vitriinin kolmea hyllyä avonaisena tulevia kauppaleikkejä varten. Liitutaulu on jo valmiina odottamassa hyviä tarjouksia. Ei pidä kuitenkaan liian valmiiksi toisten leikkejä suunnitella, sillä leikki on jo silloin leikitty. 

Pieni taputtelee vauvanukkea pyllylle ja sanoo hellästi "reipas tyttö". Nukkea viedään nukkumaan leikkikotiin, jossa on kaikki tarvittava nukkevauvan hoitoon ja pikkuäidin kotiaskareisiin. Nukkeja ilmestyi jouluna lisää ja nyt niitä on tarpeeksi kahdellekin tytölle useaksi vuodeksi. Joulupukki toi keittiöön pannuja, kattiloita ja ruokatarvikkeita ja nukkevauvan hoitovälineitä. Minullakin oli kiire touhuta nukelle petivaatteita ennen joulua, että nuket pääsevät nukkumaan.  Muistako vielä sen postauksen klik?  

Taapero mahtuu helposti rappujen alle leikkimään. Tilaa riittää vaikka käydä pitkäkseen.

Tuo kaunis pieni teekuppi pysyi ehjänä pitkään leikkikeittiössä. Se ilmestyi oikeaan keittiöön ja tietenkin se vahingossa tippui pöydältä. Onneksi jäi vielä kuva.

Minulla oli pienenä tyttönä haave, että saisimme oman leikkimökin. Silloin leikkimökkiä ei tullut ja rappujen alla oleva tila oli liian pieni jopa kotileikkeihin. Silloin koteja rakennettiin puihin ja muistan kun tuulen puuskassa oksan haarassa säilytetyt astiat tippuivat ja menivät rikki. Voi surkeus. Onneksi voin täyttää nyt myös omia haaveita, sillä äitikin pääsee leikkeihin mukaan, jos mahtuu.

Kuten monella muulla meillekin ilmestyi Ikea-leikkikeittiö Pienen täyttäessä kaksi vuotta. Oli kova urakka purkaa rappujen alle säilötyt banaanilaatikot ja keksiä niissä oleville tavaroille paikka. Sitä turhaa roinaa ja koriste-esineitä oli liikaa, vaikka olin jo pakatessani käynyt tavarat läpi. Oli helpompi luopua roinasta, kun kuvittelin millainen leikki rappujen alle syntyy. Oli todellakin palkitsevaa ajatella että se leikki tuo enemmän iloa, kuin vanha kirppis aarre. Kiitos taas Konmari! 

Jotkut koriste-esineet löysivät tiensä keittiöön. Tuo siskoni riikinkukko on vielä meillä lainassa.

Pikkuruiset joulukalenterimuumit vilistävät meillä ympäri taloa leikistä toiseen. Nämäkin lasketaan ja etsitään ennen imuroinnin aloittamista.

Tuolla kakkuvuoalla en ole onnistunut paistamaan kunnollista kakkua. Ehkä se onnistuukin paremmin ihan leikisti.

Leikit vaihtuvat nopeasti toiseen ja tuoli klik työnnetään kolon eteen.
Kesäheinä ei ole vielä keksinyt rappujen alla olevaa leikkipaikkaa. Se olisikin täynnä kaikkea pientä ihanaa suuhun pantavaa. Vauvan mielestä isosiskon lelut ovat ihan parhaita ja jouluna kuultiinkin niin monta "Hööö" -ääntä isosiskon autotalolle. Ambulanssikin oli jotain niin ihanaa. Se pitääkin yrittää laittaa suuhun nopeasti, sillä se viedään hyvin äkkiä käsistä.

Hööö!

Jouluverhokriisi ja kukkailoittelua

Mistä löytyisi kauneimmat jouluverhot?

Mistä löytyisi ne kauneimmat jouluverhot? Päässä soi vain jouluverhot, jouluverhot, jouluverhot. Uudet on saatava ja vähän äkkiä.

Tiedätkö sen tunteen kun iskee lähes pakkomielle, että jotain on saatava. Nyt päässä soi jouluverhot, jouluverhot, jouluverhot. Klikkailin päivittäin Cellebesin, Halensin, Elloksen, Hemtexin, Hobbyhallin ja Finlaysonin valikoimaa. Ärsytti suunnattomasti, kun mikään valmiista verhoista ei houkutellut ja ne haluamani olivat loppuunmyytyjä.

Ihastuin Noksun kuusiverhoihin ja kuusi on kyllä nyt tredijuttu tänä jouluna. Sellaiset valkoiset pikkukuusikuvioiset olisi voineet olla myös kivat, mutta löysin ne liian myöhään. Meinasin hairahtua ostamaan punatulkkuverhoja, mutta ne eivät lopulta pirskahdelleet. Nyt Black Friday-viikonloppuna verhoja saisi sitten hyvillä alennuksilla, mutta minullapa on jo verhot.

Kokosin suosikkejani  2016 jouluverhoista. Kivoimmat ovat nuo ylimmät kuusiverhot. 

Ostovimmani jäi kuitenkin päälle ja kävin tyynnyttämässä sitä Prismassa ja ostin verhojen hinnalla kaikkea. Sainpa siis edes suklaata ja kukkia. Onneksi oli kukkakimput alennuksessa, niin oli mahdollisuus osallistua Mansikkatilan mailla -Kukkailoitteluun.

Onneksi löytyi 1,50 eurolla kaunis kukkakimppu. Olisikos jääneet yli viime viikonlopusta?  Kestäviä.

Mummi toivoi Pienelle söpöä lyhtyä Led-kynttilöineen. 

No mutta hienointa on, että tarve sai tosiaan pääni raksuttamaan. En lopulta edes tiennyt millaiset verhot haluan. Yleensä se menee "tiedän kuin näen" -periaatteella. Millaiset jouluverhojen pitäisi olla? Punaiset, ei ikinä! Raidallisetkin on jo vähän nähty. Päädyin mietteissäni siihen, että haluan puuvillaa, pitsiä ja mustavalkoista.  Pahinta on tosiaan kun ei tiedä mitä haluaa ja kun oma tyylini on ehkä läävägeenisyydestä johtuen melko sekava. Tykkään vain niistä jutuista, mistä oikeasti tykkään, oli se tyyliltään mitä tahansa.

Lopulta muistin ruotsalaiset maalaisromanttiset sisustusblogit ja instakuvat. Pengoin kangasnipuista kaikenlaista ja päädyin ompelemaan verhot  kangaspaloista. Löysin Anttilasta osatamani metrin palasen raitakangasta, pitsikapan ja Ikean Knoppe-lakanan (se on hyvä kaikkeen muuhun paitsi lakanaksi). Sommittelin kankaat nuppineulojen kanssa yhteen ja testailin kangasmyttyjä ikkunassa. Ihana luomisvimma!

Sitten kun pääsin viimein ompelemaan, en olisi malttanut lopettaa millään. Me ollaan taas ompelukoneen kanssa kavereita. Mummi on ollut meillä hoitamassa pieniä, niin olen saanut luoda ja työstää inspiraatioitani rauhassa. Ihanaa! No nyt syntyi sitten valkoiset pitsiverhot, mutta ei niissä nyt sitä joulua ole. Vielä. Palataanpa siihen myöhemmin.

Yhdistin itsetehtyihin verhoihin raitakangasta, pitsikapan ja Ikean Knoppe-lakanan. Sopii hyvin joulutähteen, sen ohje ja kuva vanhoista verhoista löytyy täältä .

Minun!

Lisään verhoihin joulua, kun ehdin. Verhoista tuli aika monikäyttöiset ja saisin kaappia vähän tyhjemmäksi. Onhan meillä punaista keinutuolissa, joka on muuten ihan samanlainen mikä oli minulla pienenä.

Itsetehty vauvan leikkimatto

Tein itse ja säästin!

Ompelin itse vauvalle leikkimaton ihanasta Muumi-kankaasta. Helppo urakka ja sain myös tyhjennettyä kaappeja.  Kankaanpalat ja tarpeeton peitto pääsi kaapista arvoiseensa käyttöön. ♡♡♡

Toinen puoli leikkimatosta on paksua Bongo-Bongo Muumi-panamakangasta. Ostin kankaan Finlaysonin verkkokaupasta, hyvällä aleella.

Meidän Kesäheinä on jo niin iso että hän  mielellään haluaisi ryömiä ja puskea itseään eteenpäin. Sitterissä leikitään jo lelukaarella ja kovasti neiti on touhua täynnä. Katsoin kaihoisasti kauniita leikkimattoja nettikaupoista ja tajusin että en voi ostaa kaikkea.

Kuolaamani leikkimatto.

Muistin että olin tilannut Finlaysonilta ihanaa paksua Muumisarjakuva-puuvillakangasta ja olin siitä alunperin tekemässä vauvan sängyn pehmuksia. Olen koukussa Finlaysonin Muumi-kankaisiin ja heti kun sähköpostiin kolahtaa ilmoitus alennuksista olen jo tilaamassa uusia Muumeja. Sillä rahalla olisi saanut sen leikkimaton, no jaa.

 Ompelu oli jäänyt suunnitteluasteelle ja nyt revin itselleni aikaa ompeluun. Kaikki tarvikkeet löytyivät himohamstraajan kaapista. Löysin Anttilasta ostamani pinkkiraidallisen paksun  puuvillakankaan. Se sopi täydellisesti pariksi muumikuosille. Tykkään kovasti Bongo-bongo-kankaasta, jossa Muumipeikko esiintyy Tarzanina ja Niiskuneiti on Jane. Meillä on vauvalla jo pussilakanasetti samalla kuviolla.

Pehmusteeksi löytyi poikamiesajan peitto joka oli jäänyt marittamatta. Sitä ei ollut saanut heittää pois. Ei, vaikka kuinka tekisi mieli. Konmari ei onneksi ole kieltänyt askartelua toisen tavaroista. En edes tiedä miksi meillä on kaapissa peittoja armeijalle, vaikka vierassängyssä on jo peti valmiina. Ehkä kuvittelin että peitot tuottaisivat iloa meidän lukuisille vieraille ja kaikille niille yökyläilijöille. Täytyy kierros ottaa uusiksi.

Leikkasin peiton pienemmäksi ja ompelin siihen ympärille valkoisen lakanan. Lakana oli ihan sitä varten ettei peiton kuvio kuulla kankaista läpi. Ostan silloin tällöin edullisia ohuita puuvillalakanoita käsityöaskarteluja varten. Ne sopivat hyvin mallimateriaaliksi ja aluskankaiksi.

Urakka oli lopulta helppo, kun suunnittelutyö oli tehty. Ompelukonekin oli suopealla tuulella. Oli kyllä ihanaa saada tavaraa pois kaapista lojumasta ihan oikeaan käyttöön ja sain pidettyä itseni kurissa etten tilannut mitään. Tosin mieli teki...

Mutta mikä tärkeintä Kesäheinä on leikkimattoon todella tyytyväinen ja nytkin harjoitellaan kovasti kääntymistä ja puskemista eteenpäin.

Toinen puoli leikkimatosta on pinkkiä raitakangasta.
Kun reunan kääntää leikkimattoon tulee kiva tyyny.

Kun kotoa ei pääse ostoksille voin juosta hyvien alennusten perässä verkkokaupoissa. Molon Fonda paita löytyi Stylepitiltä, jossa on aina hyviä alennuksia. Sieltä tilasin joskus myös Phister &Philina-vaatteita ja pikkujoulumekon. 

Leikkimatto sopii kivasti myös olohuoneeseen ja siinä kelpaa köllötellä.

Isosisko tykkäsi myös leikkimatosta. Hienoa, nyt tytöt mahtuvat leikkimään matolla yhdessä. Huomasin, etten ole saanut vieläkään tyttöjä puettua pinkkiin. 

Iskän vanhan peiton leikkasin pienemmäksi ja päällystin lakanalla. Nyt tuo sydänkuvio ei paista Muumi-kankaasta läpi. Pitäisi ommella kyllä enemmän. En raaskinut heittää peitonpaloja roskiin, kun löysin niille jo uuden kohteen. Nyt kun saisin vielä hetken ompeluun.

Blogiani on kiva seurata blogit.fi:ssä. Sieltä on helppo kurkata kiinnostavimmat postaukset. Nyt kun postauksia on yli 300 niiden selaamiseen tarvitaan jo vähän apuja.

Meidän kuvakollaasiseinä

Kon Mari vei meidän vaatekaapin! 

Meidän  hääkuvalle löytyi arvoisensa paikka meidän kuvakollaasiseinältä. Yksi kotimme seinä on pyhitetty vain kauniille valokuville. Muu perhe halusi siihen vaatekaapin, mutta vaatekaappi sai lähteä.

Isomummini senkki toimii meillä juhlapöytänä ja sen päälle kerätään vain kauniita asioita.

Muuton yhteydessä löysin yläasteella tekemäni saviveistoksen. Sen nimi on "Äiti maa" 

Hääkuvamme löysi viimein arvoisensa paikan kotonamme. Minulla oli jo muutettaessa ajatus että yksi kotimme seinä pyhitettäisiin valokuville ja sen alla oleva taso saisi toimia juhlissa aina tarjoilupöytänä. Nyt kun valokuvia on kerääntynyt kovalevykaupalla, seinätilaa tarvitaan myös valokuville. Naputtelen silloin tällöin lisää muovisia taulukoukkuja seinään ja kokoelma vain kasvaa. Muut kuvat luovat vähän kuin extrakehyksen meidän niin kauniille hääkuvalle.

Olen kerännyt kuville erilaisia valkoisia kehyksiä, kun niitä tulee vastaan edullisesti ja ajoittain teen Ifolorille kuvatilauksen joista sitten valitaan kehyksiin pääsevät. Kuvat helposti unohtuvat muistilevyjen syövereihin, mutta paperisena niitä voi ihan käsin kosketella. Ne ovat lopulta aika edullisia teettää ( Ifolorilla on nyt kuvat -50% ) suuressakin koossa, joten kuvakollaasia on helppo muuttaa tuoreempiin kuviin, kun siltä tuntuu. Hääkuvat ei tosin vaihdu, sillä niistä tuskin tuoreempia versioita tulee. Onneksi hääkuvaankin voi muokata, jos sen hetkinen väritys ei toimi sisustukseen. (minusta ihan hyvä noin) Ehkä hääkuva väistyy joskus kauniin perhepotretin tieltä. Katsotaan saako tästä laumasta kaunista kuvaa koskaan, mennään nyt näillä mitä on.

Täytyy sanoa että tämä seinä on varmaan ainoa, jota olen oikeasti yrittänyt sisustaa. Onhan se minun oma juhlastudioseinä. Muutossa kaikki olivat vahvasti sitä mieltä että seinä on tarkoitettu vaatekaapille, mutta minusta ajatus tavaran keräämisestä ylimääräiseen kaappiin tuntui hurjalta. Ei enää tavaraa, nyt kun me himohamsterit ollaan muutettu vähän väljemmille vesille!  Kiitos Kon Mari, kun veit meidän vaatekaapin.

Kuvat voivat väistyä juhlan tullen ja koukkuihin saadaan viuhkat hienosti roikkumaan 

Jos joku tietää mistä tuo kahvipannun muotoinen kynttilänjalka on kotoisin, niin laita kommenttia! Se on vanha kirppislöytö, joka löytyi nyt meidän tavaramuseon näyttelyyn.

Vanhalle tuolillekin löytyi paikka. 

Nyt Pienen linnu MakroTex-haasteena oli Kuvakollaasi lempiväreilläsi.Tarvitseeko tätä sen enempää selittää? Valkoinen on lempivärini ja ajattelin tehdä erilaisen vastauksen haasteeseen, kuvia kollaasista.


Odottelen nyt meidän ristiäiskuvia postista. Katsotaan mitä niistä nyt tuli ja mitä saadaan kehyksiin. Hyvä kun Ifolorilla on nyt hintakarnevaalit ja kuvatuotteet on nyt -25% ja valokuvien teettäminen puoleen hintaan. Unohdin että kohta on isänpäivä ja ne kuvamukit on myös alennuksessa.     Klikkaa sinne TÄSTÄ!