Leikkikoti rappujen alla

Tila johon ei mahdu mitään aikuisten oikeaa

Meillä on kotona männynväriset raput ja niiden alla on pieni tila johon ei oikeasti mahdu mitään. Sinne mahtuukin leikisti koko koti. Tytöt ovat vielä niin pieniä, että leikkimisen pitää tapahtua vielä silmien alla ja nyt kotileikkejä leikitään alakerrassa. Rappujen alla on hyvä piilo noille leikeille.

Lasten isomummi antoi minulle joskus kaksi virkattua pitsiä, ne ovat nyt  kodikkaasti teipattuna rappuihin. 

Rappujen alla ei ole vielä muita valoa kuin Led-köynnös. Ehkä joskus tulee vastaan joku oikein hieno lamppu.

Valkoinen vitriini on rappujen toisella puolen. Pidän vitriinin kolmea hyllyä avonaisena tulevia kauppaleikkejä varten. Liitutaulu on jo valmiina odottamassa hyviä tarjouksia. Ei pidä kuitenkaan liian valmiiksi toisten leikkejä suunnitella, sillä leikki on jo silloin leikitty. 

Pieni taputtelee vauvanukkea pyllylle ja sanoo hellästi "reipas tyttö". Nukkea viedään nukkumaan leikkikotiin, jossa on kaikki tarvittava nukkevauvan hoitoon ja pikkuäidin kotiaskareisiin. Nukkeja ilmestyi jouluna lisää ja nyt niitä on tarpeeksi kahdellekin tytölle useaksi vuodeksi. Joulupukki toi keittiöön pannuja, kattiloita ja ruokatarvikkeita ja nukkevauvan hoitovälineitä. Minullakin oli kiire touhuta nukelle petivaatteita ennen joulua, että nuket pääsevät nukkumaan.  Muistako vielä sen postauksen klik?  

Taapero mahtuu helposti rappujen alle leikkimään. Tilaa riittää vaikka käydä pitkäkseen.

Tuo kaunis pieni teekuppi pysyi ehjänä pitkään leikkikeittiössä. Se ilmestyi oikeaan keittiöön ja tietenkin se vahingossa tippui pöydältä. Onneksi jäi vielä kuva.

Minulla oli pienenä tyttönä haave, että saisimme oman leikkimökin. Silloin leikkimökkiä ei tullut ja rappujen alla oleva tila oli liian pieni jopa kotileikkeihin. Silloin koteja rakennettiin puihin ja muistan kun tuulen puuskassa oksan haarassa säilytetyt astiat tippuivat ja menivät rikki. Voi surkeus. Onneksi voin täyttää nyt myös omia haaveita, sillä äitikin pääsee leikkeihin mukaan, jos mahtuu.

Kuten monella muulla meillekin ilmestyi Ikea-leikkikeittiö Pienen täyttäessä kaksi vuotta. Oli kova urakka purkaa rappujen alle säilötyt banaanilaatikot ja keksiä niissä oleville tavaroille paikka. Sitä turhaa roinaa ja koriste-esineitä oli liikaa, vaikka olin jo pakatessani käynyt tavarat läpi. Oli helpompi luopua roinasta, kun kuvittelin millainen leikki rappujen alle syntyy. Oli todellakin palkitsevaa ajatella että se leikki tuo enemmän iloa, kuin vanha kirppis aarre. Kiitos taas Konmari! 

Jotkut koriste-esineet löysivät tiensä keittiöön. Tuo siskoni riikinkukko on vielä meillä lainassa.

Pikkuruiset joulukalenterimuumit vilistävät meillä ympäri taloa leikistä toiseen. Nämäkin lasketaan ja etsitään ennen imuroinnin aloittamista.

Tuolla kakkuvuoalla en ole onnistunut paistamaan kunnollista kakkua. Ehkä se onnistuukin paremmin ihan leikisti.

Leikit vaihtuvat nopeasti toiseen ja tuoli klik työnnetään kolon eteen.
Kesäheinä ei ole vielä keksinyt rappujen alla olevaa leikkipaikkaa. Se olisikin täynnä kaikkea pientä ihanaa suuhun pantavaa. Vauvan mielestä isosiskon lelut ovat ihan parhaita ja jouluna kuultiinkin niin monta "Hööö" -ääntä isosiskon autotalolle. Ambulanssikin oli jotain niin ihanaa. Se pitääkin yrittää laittaa suuhun nopeasti, sillä se viedään hyvin äkkiä käsistä.

Hööö!