Vuoteni 2015 kuvina

Muistoja muutoksen vuodelta.

Tänään vuoden viimeisenä päivänä katson hieman taakse päin mitä vuoteemme kuului. Tarkoituksenani oli saada hääblogimme viimein valmiiksi ennen äitiyslomalta töihin paluuta. Koska asiat eivät menneetkään suunnitelmien mukaan blogi alkoi elää ihan omaa elämäänsä samalla, kun taioin piristystä perheemme arkeen. 

Vaikka kesä oli todella kylmä, niin on pakko sanoa viime kesä oli paras kesä ikinä.  Yhdessäolo peheen kanssa, oman itsensä löytäminen ja terveet elämäntavat ovat sytyttäneet minussa ihan uudenlaisen valon, joka varmasti tulee valaisemaan tulevaa vuotta. Odotankin innolla mitä vuosi tuo tullessaan. Huomenna pyyhin ikkunakristallini ja teen toivomukseni auringon säteille. 

Toivon teille lukijani kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2016 ja  kiitoksia että olette viihtyneet seurassamme! 

Tein pitkän muistelon muistikorttini kätköihin. Tässä on kevyt otanta  vuotemme kuvista, sillä postauksia tuli yhteensä 200 kappaletta.  

Tiedoksi valtaosa kuvista on otettu kännykkäkamerallani Samsung Galaxy S Active 4:llä. Näistä kuvista vain muutama on otettu oikealla kameralla. 

MakroTex -aiheena on: Muistoja vuodelta 2015

Välipäivien ostoshulluus, hyödynnä alet oikein!

Alet alkoi! Nyt pidä pää kylmänä!

Kävin pyörähtämässä alennusmyynneissä. No siis nyt ryntäsin tarjoushaukkana katsomaan, mitä me nyt tarvitsisimme. Lindexiltä lähdin ison vaatekassin kanssa. Löysin kivan blazerin itselleni ja  en ole todellakaan varma pysyikö pää niin kylmänä.

Ajattelen aina ostaessani, että paljonko minä säästin, en mitä sinne meni. Nyt säästöä tuli varmaan satasia. Ajoittamalla vaateostokset alennusmyynteihin, saa kivoja ja laadukkaita vaatteita edullisesti. Silloin pitää pitää vain pää kylmänä ja ostaa oikean kokoista perusvaatetta, joka sopii käytettäväksi muiden kaapissa jo lojuvien kanssa. Materiaaliselosteet pitää aina vilkaista läpi ja jättä akryylipuserot ostamatta. Muuten alennusmyynneistä ei todellisuudessa säästä mitään. Kuka niitä pieniä nyppyisiä, eriparivaatteita todellisuudessa pitää, eiköhän ne mene sovituksen jälkeen kirpparikasaan?

Tässä vaiheessa kannattaa käydä ostamassa se talvitakki ensitalvelle, jos sellaisen meinasit ensi talvena ostaa. Esprit-kaupassa oli ihania untuvatakkeja alle viidenkymmenen euron. Kävin kokeilemassa, mutta onneksi oma takkivarastoni ei tarvitse nyt täydennystä. Kun ostaa lähtöhinnaltaan arvokkaan ja hyvälaatuisen takin, sen käyttöikä on monta vuotta. Minun vaaleanpunainen Espritin untuvatakki täyttää varmaan tänä vuonna jo pyöreitä vuosia. Saan sen hihat ja kaulukset puhtaaksi sappisaippualla uudelleen ja uudelleen.

PompDeLuxilla on muuten nyt paljon tuotteita -50%. Siellä saattaisi olla ihania pieniä mekkoja morsiusneidoille. Menin sinne heti mainoksen ilmestyttyä sähköpostiin ja joo-o sorruin. En osaa ostaa mitään kotikutsuilta, ehkä en edes uskaltaisi mennä koko kutsuille. Ostin verkkokaupasta seuraavan koon käyttövaatteita, joita meillä ei juuri pienelle ole odottamassa ja niitä ei lahjaksikaan tullut. Onko lasten merkkivaatteiden ostaminen edes alennuksella säästöä? Ei kai.

Kannattaa muistaa, että luottokortilla ostaminen ei säästä mitään. Jos velaksi pitää ostaa, kannattaa todella miettiä onko ostoksessa mitään järkeä. Ostamisessa on järkeä vain silloin, jos sinulla on oikeasti niin kova tarve tuotteelle, että maksaisit siitä oikeasti täyden hinnan tulevan vuoden aikana. Kun pitää vaatimukset korkealla ja kysyy itseltään moneen kertaan tarvitsenko minä tätä, niin alennusmyynneistä saattaa palata tyhjin käsin.

Aioin ottaa teille asukuvia alelöydöistä, mutta kun mies oli aloittamassa kuvaamisen, niin unenpöpperöinen pieni taapersi päiväuniltaan roikkumaan  jalkaani. No mutta hei! On minulla ainakin kiva ja tosi tarpeellinen jakku ja saimme kuvan pienen ruusutakista!

Rento blazeri sopii moniin vaatteisiini ja olin jo samanlaista ostamassa aikaisemmin. Kaapissa pitää olla yksi luottoblazeri ja meriteema tulee joka kevät kuitenkin. 

Pieni sai pitkän ruusutakin. Se oli puoleen hintaan Lindexillä. Kiva laittaa päälle, kun mennään nopeasti autolla kylään. Selvitään sitten ilman haalaritaistoa. Tiedän, pääni ei pysynyt kylmänä, mutta ehkä saan sen itseltäni anteeksi kun tuota äitiyspakkauksen villapukuakin on venytetty viimeiseen saakka.

Chase Is Better Than The Catch! ♡

Lasimestarinlohi ja joulun tunnelmia

Merilohi mausteliemessä, resepti joka sopii juhlaan! 

Lasimestarinlohi on liemessä kypsytettyä norjalaista merilohta. Sillin ja lohen ystävälle tämä on mainio herkku jouluun ja juhlaan. 

Meidän jouluun kuuluu ehdottomasti erilaiset kalaruoat. Meillä joulupöydässä on graavilohta, kylmäsavulohta, suutarinlohta, katajanmarjasilliä, mätiä ja lasimestarin lohta. Tajusin vasta nyt että se on ihan kamalaa raakaa kalaa inhoavalle. Huikopalaksi on sitten vähän kalkkunaa tai ankkaa. Kaloja syödään meillä voileipien päällä, juustojen ja salaatin kanssa. Joulupöydässämme on enemmän vaikutteita ruotsalaisesta smörgåsbordista, kuin suomalaisesta kinkkua ja laatikota notkuvasta joulupöydästä. 

Valmistin lohen pari yötä aikaisemmin, jotta lohi ehtii maustua kunnolla. Sain samalla tuhottua kallisarvoisen Riihimäen säilykepurkin, johon lohi on helppo valmistaa. Oli nimittäin vanhasta tottumuksesta kuumentamassa purkkeja tappaakseni pöpöjä ja unohdin laittaa kuuman purkin alle pehmeän alustan. Pöydän päällä purkki poksahti ja meni säröille. Tästä syystä purkit pitäisi aina kietoa pyyheliinaan tai sanomalehteen ja laskea puulevyn päälle. Onneksi ei räjähtänyt silmille. Ei tullut taaskaan sirpaleita. Joissakin resepteissä tämä ruoka tehdään lasikulhoon, ehkä se voisi olla helpompi juttu ensi kerralla. 

Tämä lasimestarinlohen resepti on ehdottomasti sellainen, jonka haluan jakaa juhlamenuuta suunnitteleville. Ihastuin lasimestarinloheen suurissa juhlissa, johon oli katettu tarjolle erilaisia kaloja. Kannattaa ainakin joskus kokeilla, kun on valmistamassa graavilohta. Puolet lohipalasta voi laittaa purkkiin kypsymään ja puolet voi sitten graavata.

Nyt on kyllä pakko sanoa että mahani on kuin anakondalla joka on syönyt vesipuhvelin. Nyt alas menee vain kupliva kivennäisvesi ja odotan että kaikki syödyt herkut sulavat ensi kesään  mennessä. 

Miten joulu meni? No, olin ollut näemmä kiltti. Sain naamarasvaa ja hajuvettä ja aivan ihanaa pitsiä puisessa rullassa. Niin ja lisää lahjoja saattaa olla vielä tulossa. Tiesitkö muuten että 1800-luvulla Tapaninpäivä oli vuoden suosituin päivä häille? 

Meidän koti on pukeutunut jouluun. 

Tässä teille minun suuren herkkuni lasimestarinlohen resepti. Toivottavasti pidätte siitä, yhtä paljon kuin minä.

Lasimestarinlohi resepti

Ainekset:

600 g merilohta

1 kpl iso punasipuli

Mausteliemi:

2 kpl porkkanaa

3 dl valkoviinietikkaa

1 l vettä

3 dl sokeria

4 rkl suolaa

2 tl sinapinsiemeniä

4 kpl pieniä laakerinlehtiä

3 tl kokonaisiavalkopippuria, maustepippuria, viherpippuria.

Valmistusohje:

Kuori ja pilko porkkanat.

Laita mausteliemen ainekset kattilaan kiehumaan. 

Keitä kunnes, porkkanat ovat kypsiä.

Anna jäähtyä.

Etsi sopivat min. 2 l lasiastiat ja pese ne kunnolla. 

Pilko punasipuli.

Leikkaa ruodoton ja nahaton merilohifilee kuutioiksi. Tärkeää että lohi on norjalaista merilohta, sillä oikein suolaisen meriveden lohessa ei ole loisia. 

Lisää astiaan lohikuutiot ja lisää lohien päälle hivenen suolaa.  Laita lohien päälle punasipulia.

Kaada liemi lohen ja sipulin päälle että ne peittyvät. 

Anna maustua vuorokauden jääkaapissa ja maistele.

Nauti sitten saaristoleivän ja tuorejuuston kanssa pienenä suolapalana.

Tämä mausteliemi voisi olla hyvää muussakin käytössä.

Norjalainen merilohi kuutioidaan astiaan ja päälle vähän suolaa ja punasipulia. Sitten vain liemi kaadetaan päälle ja annetaan tekeytyä vuorokausi jääkaapissa. Valmista. Itse annan lohen odottaa pari yötä ennen tarjoilua.

Lasimestarinlohi on myös mukava vieminen kyläpaikkoihin, joissa käy syömässä. Sillon on hyvä purkittaa lohi valmiiksi eri purkkeihin. Itse säilön pieniin purkkeihin, jotta eri aterioille voi avata uuden purkin ja lohi pysyy hyvänä.

Meidän piparitalo

Meidän piparitalo on kellotapuli

Piparitalo on meillä tänä vuonna lumikuorrutteen päälleen saanut kellotapuli.

Piparitapulista tuli oikein onnistunut. 

Sain eilen illalla valmiiksi jokavuotisen pipariprojektin, piparitalon. Meillä tuoksuukin nyt piparit ja vasta auennut hyasintti. Viime yö menikin touhutessa ja mies paketoi samalla lahjoja.  Keitin päivällä ison kattilallisen marjamehua, johon laitoin mukaan mustaherukan lehtiä. Pieni oli kuumeessa, mutta mehu ja pehmeä pesä keinutuoliin saivat pienen tervehtymään. Osan mehusta nautin glöginä touhuillessani yöllä. 

Piparilinnasta tuli tänä vuonna Muumin mentävä tapuli. Piirsin kauniin mallin, mutta joustin vähän suunnitelmissa. En millään jaksanut tehdä kuusikulmaista tornia. Minusta tornin katosta tuli hauska. Kokosin sen pipareista joiden keskelle olin tehnyt reiän. Ilman reikää katosta tulisi liian painava. Kokosin tapulin sulalla sokerilla ja koristelin pikeerillä, eucalyptuskarkeilla ja kookoskuutioilla. Pikeerin ohje löytyy täältä. 

Laitoin tapuliin sisään Pikkuleijonan äidin antamat jouluvalot. Kiitos niistä vielä kerran!

Katto on kuin noidanhattu. 

Auts! Miten on mahdollista saada piparilinnan teosta palovammat varpaaseen? 

Ei tämäkään päivä mennyt, kuin Strömsössa.  Sain piparilinnaa kootessani palovammoja. Ja vielä varpaaseen! Oli muuten tuskallinen kokemus. Sitten saunan ovi oli hetken auki ja varmaan kosteus teki temput ja koko piparitorni sortui. Tornin  aluslevy oli murtunut ja samalla sen kiinnikkeet pettivät. Onneksi minulla oli hiukan palanut aluslevy vielä tallessa, jonka päällä torni nyt pysyy tukevammin.

Käytin viimeiset sokerimassatähdet piparitalon koristeeksi. 

Tänään on vielä kovasti paistettavaa ja touhuiltavaa.  Huomenna nostan jalat ylös ja syön suklaata ja nautimme perheen kanssa juhlasta. 

Kiitän lukijani teitä ja toivotan teille oikein lämpöistä ja rauhallista joulua! Ottakaa glögiä ja nauttikaa joulusta! 

Hei! Hei! Nähdään taas!

http://belleepoquewedding.blogspot.fi/2015/12/piparkakun-sokerikuorrutus-on-kuin-koru.html

Vanhan ajan joulua Toivolan Joulupihalla

Kävimme herkkujahdissa Toivolan Vanhalla Pihalla 

Joulupukki tervehtii iloisesti Toivolan Vanhan Pihan portilla. Joulupiha on tänään viimeistä päivää tänä vuonna.

Pihalla on ihania myyntikojuja ja kaikkea kivaa nähtävää. Kauniit kuuset olivat myytävänä 45 e kappale. Olisin meille ostanut, mutta meille ei noin iso mahdu.

Joulukiireet iskivät. Viime yönä leivoin kasapäin piparitalon osia. Tänään ohjelmassa on saunanpesu, graavilohen teko ja kaikkea pientä. Kävimme etsimässä ihania pieniä herkkuja Toivolan vanhan pihan Joulupihalta. Löysimmekin sinappia, lammasta, hunajaa ja savulohta. Meillä vietetään kinkutonta joulua, niin on ihana tehdä paljon erilaisia maistuvia ruokia, joita voi tapas-tyyliin maiskutella.

Ihana oli käydä tutustumassa, myös kuparisepän jouluun Käsityöläismuseossa. Aivan ihania vanhan ajan joulukoristeita. Voi kun osaisikin tehdä sellaisia itse.

Tänään on Joulupiha viimeistä päivää, joten vielä ehtii hakemaan herkut pöytään. Oli minulla tässä hääaihe mukana, mutta aihe on minusta niin hieno että se tarvitsee ihan oman postauksen. Hyviä jouluvalmisteluita! Nyt pitää taas mennä!

Kuparisepän taloon on tullut myös joulu. 1840-luvulla rakennettu käsityöläismuseossa pääsee kurkistamaan millaista oli joulu ennen vanhaan.

Olisipa upeaa osata veistää tuollainen risti ja kyyhkynen. 

Pidä kiirettä niin ennätät vielä!

Herrasväen paremmat puolukkaiset pikkuleivät

Kun muuten menee pipariksi, niin piparit onnistuvat!

Herrasväen pikkuleivät ovat saaneet täytteekseen marjaisen raikkaan puolukka-mustikkamarmeladin. Näissä kekseissä on melkein kaikki kohdallaan: sulaa suussa, rapsakka pinta, marjatäyte ja sokeria.

Olen himoinnut lusikkaleipiä tai herrasväen pikkuleipiä jo pidemmän aikaan. Suussasulavat herkut ovat tuttu näky juhlapöydissä ja nämä olisivat ehdottomasti kuuluneet häidemme tarjoilupöytään. Onneksi korjasimme tilanteen ristiäisissä ja saimme sinne mummini leipomia pikkuleipiä, äitini oli myös urakoinut pikkuleipien kanssa ja omassa uunissani paistui monta peltiä eri tyyppisiä pikkuleipiä. Mutta onneksi kaikki olivat niin hyviä ja yksikään pipari ei mennyt hukkaan. 

Tänään minulla piti olla tonttupajailua, mutta keskittymiseni herpaantui. Luuttusin kodin puhtaaksi ja siitä sitten monen käänteen kautta löysin itseni pyörittämässä pikkuleipätaikinaa. Ja tietenkään en voinut ottaa kaapista valmista viikunahilloa leipien väliin, mikä olisi toiminut todella hyvin sekin, vaan lähdin keittelemään omaa marmeladia. Mutta oikeasti kyllä puolukkamustikkamarmeladi palkitsi tekijänsä. Oikein marjainen kirpakkuus yhdistettynä suussasulavaan ja samalla rapeaan pikkuleipään on elämys! Reseptissä on muuten mantelia mukana, jotta se toisi vähän pureskeltavaa suussasulaviin pikkuleipiin. Mantelin voi jättää pois ja korvata vehnäjauholla. 

Niin pieniä harmeja ollut viime aikoina ja se on kyllä älyttömän huonoa tuuria. Meidän eteisen lamppu räjähti. Painettiin katkaisijasta, niin kipinäleimahdukseksen ja poksauksen saattelemana lensi hehkulampun lasiosa lattialle. Luulin aluksi, että se olisi varissut sirpaleina lattialle, mutta kokonainen hehkulampun lasipallo nökötti tuolin alla. Ei, eihän se voinut hajota sirpaleiksi, sillä sirpaleet tietävät onnea. Mutta toisaalta meillä oli onnea, ettei se tullut sirpaleina alas, sillä siinä olisi voinut käydä huonosti. Nyt ollaan oltu eteisessä ihan pimennossa. Ainakin tuli samalla selväksi mitä haluaisin joululahjaksi.

Rakas joulupukki tuo minulle kaunis ja turvallinen lamppu eteiseen!

Herrasväen pikkuleipäresepti kulkee monen mummon resepteissä. Se on kulkenut muistoissamme juhlasta toiseen.

Nyt nämä pikkuleivät tulevat joulun kahvipöytään. 

Herrasväen paremmat puolukkaiset pikkuleivät resepti 

(n. 30 kpl)

Ainekset:

200 g voita
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja
0,5 dl mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria


Valmistusohje:

Pehmitä voi mikrossa. ( älä sulata, pehmitä 7 sek riittää)

Sekoita keskenään leivinjauhe, vehnäjauho, mantelijauhe, perunajauho ja vaniljasokeri.

Otavesiin pienempi leivontakulho, niin ainakset vatkaantuvat helpommin. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.


Lisää jauhot siivilän läpi sekoittaen vähän kerrallaan puukauhalla tai kumikaapimella. Kaada siivilään jääneet mantelijauheet myös taikinaan.

Laita taikina kylmään jäähtymään. Laitoin itse hetkeksi pakastimeen ja siirsin sieltä jääkaappiin, niin taikina oli käyttövalmista nopeammin. 

Tässä vaiheessa on hyvä tehdä täyte, jos ei aio käyttää valmismarmeladia. 

 Laita uuni lämpenemään 200 asteiseksi.

Ota taikina kaapista ja leikkaa se neljään osaan. Jätä yksi osa pöydälle ja laita muut odottamaan vuoroaan jääkaappiin.

Vaivaa taikinaa hiukan. Lisää hiukan jauhoja leivinpaperille ja kaulimeen. Kauli taikina paksuksi levyksi. Taikinan voi jättää todella paksuksi. Minulla jäi vähän ohuiksi. 

Leikkaa pipari muoteilla irti. Sain onnistumaan kun muistaa käyttää jauhoja. 

Laitoin pellille ja uunin keskiosaan paistumaa 7 minuutiksi.  Yläosassa piparit maistuivat liian nopeasti.

Ota uunista ja halutessasi voit sokeroida piparit.


Kun piparit ja marmeladi ovat jäähtyneet kiinnitä pikkuleivät päällekäin marmeladilla. Jätä muutama keksi muillekin! Tarjoile glögin kanssa!

Pieni on saanut joulukalenteristaan  hienoja piparimuotteja, joita pääsin nyt testaamaan. Pieni toimi taikinan maistajamestarina ja antoi hyväksynmän sanomalla mam mam! Seuraavalla kerralla jätän taikinan vielä paksummaksi. 

Näistä saisi kyllä kivoja lahjoja! Ei tainnut tontuntouhut mennä täysin hukkaan.

Puolukkamustikkamarmeladi resepti

Ainekset:

1,25 dl puolukoita

1,25 dl mustikoita

1,25 dl sokeria

2 dl vettä

Valmistusohje:

Anna kiehua 20 minuuttia liedellä. Laita liesi pienemmälle ja anna porista pienellä lämmöllä, kunnes hillo on tarpeeksi sakeaa.

Aivan ihanaa jouluun valmistautumista sinne teille!

Osallistun tällä Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on joulukuu.

Merry Christmas my Friends from Lavender Gottage! Thank you for this year and I hope you have peaceful Christmas. Enjoy the recipe!

Rumaa keramiikkaa kattaukseen, rumaa vai ei?

Tuomisia keramiikkakurssilta

Sain viimein tuomisia keramiikkakurssilta ja rumat purkit muuttuivatkin ihan kauniiksi kattauksessa.

Tämä linna on menossa ulos lyhdyksi. Kesällä sen pitäisi koristaa isoa ruukkua, johon aion askarrella piennen keijupuutarhan.

Sain viimein jotakin tuomisia kotiin keramiikkakurssilta. Olin aika pettynyt miltä linnani ja pöllökuppini näytti kelmeässä luokan valossa, mutta kun sain työni kotiin ja asetettua tuikun linnan sisäpihalle, niin ruma työ muuttui eloon.

On kyllä aivan ihmeellistä miten ruma voi muuttua melkeinpä hetkessä kauniiksi. Minusta jotkin keramiikkaesineet ovat olleet minusta aivan kauheita ja en olisi ikinä voinut ajatellakaan niiden kantamista kotiin. 

Kattauksissakin näkee "rumia" keramiikkaesineitä tuomassa eloa pöytään ja yllättäen esineet ovatkin nyt aivan ihania. Onhan tässä pieni muotivillitys nähtävillä ja rouheita ja kauniisti lasitettuja kippoja on vilahdellut nyt joka ruokalehdessä ja instagramissa. Olisi hauskaa saada tehdä tunnelmallinen kattaus, vaikka häihin ja koristella se maanläheisesti ruokalehtien tapaan rouheasti keramiikalla.

Onkohan ajatusmaailmani vain hurahtanut kurssini myötä ja nyt näen purkkeja kaikkialla? Voihan se olla, että kun asiaan, kuin asiaan perehtyy enemmän se muuttuu aina vain kiehtovammaksi ja kauniimmaksi.

Tosin omat työni ovat vasta neljä kuukautta harrastaneen tekeleitä, mutta onneksi kehitystä tapahtuu. Nyt jatkan tonttujen touhuja sillä maanantaina pitäisi saada postitettua valmiita joulujuttuja. 

Rumaa vai kaunista? Mitä olet mieltä?

Purkkini oli niin ruma että se on jo alkanut miellyttämään silmää. Se hieno juttu on että keramiikan harrastajat tekevät koko ajan lisää ja lahjoittavat töitään ystäville. Rumia-kauniita keramiikkakuppeja löytyy varmasti kirpputoreilta, silläkin kaikilla ei ole niille silmää.

Onhan tuo linna vähän erikoinen, mutta se taitaa sopiakin paremmin parvekkeen pöydälle.

Tunnelmallista viikonloppua!