Kesäheinän ensilumi ja kauniit kuolleet kukat

Meidän vauvan ensilumi satoi hiljalleen ja peitti alleen kaiken synkän.

Lunta sataa hiljalleen. Ihanan hiljaista ja valoisaa. Meidän vauva näki ensimmäistä kertaa ensilumen. Lumesta tulee aina jouluinen ja kiireetön olo.
Leijailevat hiutaleet on niin pelastus synkkään syksyyn ja ne peittävät alleen kaiken ikävän. Valoa viimeinkin!

Kesäheinä on nyt kolme kuukautta vanha ja hymyilee kaiken aikaa. Ulkona on niin paljon ihmeteltävää ja kirkas päivän valo sai silmät sirrille. Montaa kertaa ei Kesäheinä ole päässyt ilman kärryjensä koppaa tarkastelemaan maailmaa. Kädet pitää olla vapaana, jotta äiti saa olla pelastamassa isosiskoa.

Reiman vauvan untuvapuku on kyllä tosi lämmin. Alle ei tarvitse paljoa pukea.

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla kukkailoitteluun. Nyt innostuin kuvaamaan ulkona ja aiheenani oli kauniit kuolleet kukat. Kukkailoitteluun voi linkata bloginsa ja omat kukkailoittelunsa viikonlopun ajan. 

Ihana kun on joku syy kuvata kukkia! 

Meillä jäi kanervat laittamatta. Kauniit marketat ja hortensiat jaksoivat kukkia pitkälle. En millään raaskinut heittää niitä pois annoin niiden kukkia valtoimenaan. Vauvan ja taaperon kanssa jäivät nuo pihahommat vähän vähemmälle. Sain sentään lehdet lakaistua terassilta. Aika taisi mennä siinä kun  jahtasin kameran kanssa tilhiä tai kärryttelimme leikkipuistoon. Ihana kun on kylmä, niin tietää jo mitä pistää päälle. Antaa vain lumen sataa hiljalleen kuolleiden kukkien päälle.