Heiskan taiteilijakoti

Museoitu taiteilijakoti raottaa ovensa perjantaisin

90-luvulla museoidusta Heiskan taiteilijakodista löytyy paljon nähtävää ja ideoita omaankin sisustukseen. Uutta ja vanhaa on yhdistelty kotoisaksi paketiksi ja tyyli voisi olla ihan tätä päivää.

Keskellä valoisaa ja korkeaa huonetta roikkui tyylikäs rottinkikeinu, jossa oli nahkavyökiinnike. Se ja iso valkoinen paperivalaisin toivat modernia ilmettä 90-luvulla entiselleen jätettyyn huoneeseen.

Kävimme Heiskan taiteilijakodissa täällä Jyväskylässä. Satavuotias taiteilijakoti oli asuttanut Heiskan perhettä 90-luvulle saakka, jonka jälkeen  Vappu Heiska testamenttasi kodin irtaimistoineen kaupungille. Kaunis vanha talo nyt kesällä avoinna perjantaisin.  Oli kiva käydä kurkistamassa mieltä kutkuttaneeseen taloon ja Heiskan perheeseen.  Klikkaa museon sivulle! 

Taidetta on kaikkialla! 

Diagonaaliraidallinen muoviliina kävisi meillekin.  Ja varsinkin tuo kaunis Nanny Stillin Harlekiini-kaadin, Tamara Aladinin rengas ja Aalto-vaasi.  

Taloa oli rakentamassa 1912 Jonas Heiska ystävänsä Antti Halosen kanssa, jonka käsialaa on myös keskustan Halosen harmoonitehdas ja veljensä Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi.  Kuten taas sain huomata 1900-luvun alun taiteilijapiirit ovat olleet pienet. En muuta talon taiteilijoista tiedä kuin, että Jonas Heiskan töitä oli esillä Pariisin maailman näyttelyssä 1908.  Talossa asui hänen lisäkseen vaimonsa Maikki Heiska ja tyttärensä Vappu Heiska ja jokainen on jättänyt oman jälkensä taloon ja sen sisustukseen.

Jonas ja Vappu Heiskan kauniita töitä on seinillä runsaasti. Ihastelin Jonas heiskan töitä joissa esiintyy pieni vaalea tyttö. Varmaankin Vappu! Ja seiniin nojaavat työt kaipaisivat ihan oman näyttelyn, varsinkin Vapun inspiroivat tussityöt.

 Sieltä täältä pilkistää heidän ystäviltään saatuja teoksia. Silmäni kiinnittyi etenkin Outi Heiskasen kissa ja kiikkutuoli kuvaan. Ihana! Teki mieli käydä läpi huonekaluihin nojaavia taulupinoja ja nähdä ne kaikki. Talo on kuin galleria! 

Vappu Heiskan piirtämät muotokuvat tuijottivat katselijaa suoraan silmiin. Näiden upeiden tyynyjen katselu pisti miettimään, josko syksyllä tekisi pari ryijytyynyä.

Sininen toistuu myös kirjoissa.

Valtavan upea takka! Miksi takka pitää piilottaa, kun se voisi olla näin kaunis?

Vanhaa ja modernia tyyliä

Minua säväytti talon sisustus ja se miten taloon istui eri aikakaudet ja millaisia henkilökohtaisia tavaroita asukkaat olivat säästäneet. Tuntui että olisi tirkistellyt toisen ihmisen elämään. Moni juttu sopii nykypäivän sisustustrendeihin ja suosittu skandinaavinen ja moderni kerros 90-luvulta on kauniisti sulassa sovussa henkilökohtaisten aarteiden ja satavuotiaiden huonekalujen keskellä. Vappu oli ainakin rakastanut kissoja ja Marimekkoa ja mitä enemmän talossa kuljin ja pidin enemmän hänen tyylistään. Kotoista ja kiireetöntä!

Ajatella miten paljon toisen koti voikaan kertoa ihmisestä! Taloa kierrellessä tuntui, että koko perhe olisi tullut tutuksi samalla kertaa. Mietin jo, että voiko sanoa tuntevansa ihmistä jos ei ole käynyt hänen kotonaan.

Jotenkin tuntui, että olisi ollut tuttujen luona kylässä. Teki mieli hakea keittiöstä kupillinen teetä ja istahtaa pöydän ääreen rupattelemaan ja pyörittelemään sormissa kauan sitten maalin tuhrimia pensseleitä ja työstämään uusia ideoita. Tuntui haikealta lähteä pois. Onneksi sinne voi mennä uudelleenkin ja nähdä taas uusia juttuja! 

Nousimme rappuja pitkin yläkertaan, jossa oli lisää nähtävää.

Näitä rautalankahyllyjä olen nähnyt jossain..

Tauluja oli joka puolella. Vasemmalla Vappu Heiskan omakuva.

Upeita! 

Vappu oli tehnyt tästä tilasta ateljeen itselleen ja maalannut seinät ja lattiat valkoisekai. Koti tulvi valoa.

Talossa oli pieni lehteri, jonne pääsi kahdesta eri suunnasta. Verhot vain eteen, niin vieraat saavat vähän yksityisyyttä.

Minulla oli päällä itse suunniteltu ja ommeltu ihana  Sydäntalvi-maksimekko. Kankaan sain Nuppu Print Companyltä klik*. 

Kramsunkatu

Instagram tiliäni seuraava huomasi, että kävimme myös saman kadun varrella uudessa Teeleidissä nauttimassa kesäisestä joutilaisuudesta ihan kahdestaan. Olen hurahtanut Instagramin tarinoihin ja videokuvaa näkyy nyt vielä hetken molemmista paikoista. Ihana paikka Teeleidille!

Perjantai on hyvä päivä pienelle määrälle kulttuuria ja hyvää teetä!  

Tsuku, tsuku! Oikeita junia ja korttiaskarteluja

Museojunia katsomassa  Suolahdessa

Askartelin veturikortin 1-vuotiaalle pojalle. Kävimme tutustumassa pääsiäisenä myös oikeisiin juniin ja höyryveturiin.

Kävimme katsomassa vanhaa höyryveturia Suolahdella Keitele-museolla. Veturin perässä oli vanha postivaunu ja pääsimme nousemaan sen kyytiin. Kurkkaa millainen veturikortti syntyi. 

Kävimme viime viikonloppuna katsomassa junia Suolahden Vanhalla asemalla. Siellä oli vanha höyryveturi ja lättähatuksi kutsuttu diesel-juna. Pieni on innostunut junista ja niiden näkeminen oikeasti ja kyytiin pääseminen on iso ilo silloin kun sattuu kohdalle.  Keitele-museolla klik säilytetään vanhoja junia ja pidetään niitä kunnossa tuleville sukupolville. Ajoittain junia tuodaan näytille myös Jyväskylään.


Odottelimme asemalaiturilla junan tuloa ja odotus palkittiin ison höyrypilven noustessa puiden takaa ja junasta kuului iloinen vihellys!
Katsoimme silmä kovana kun miehet lappasivat isoja halkoja veturin tulipesään ja ihmettelimme veturista tulevaa höyryn määrää. Sitäkin pääsi ihan läheltä katsomaan.

Veturin perässä oli vanha oranssi postivaunu, joka oli ihan alkuperäisessä asussaan. Aika näppäriä nuo postivaunut, sillä matkan teon yhteydessä kirjeiden lajittelu sujui samaan aikaan.  Pääsime vaunuun ihmettelemään, millaista oli olla oikean vanhan ajan junan kyydissä.  Minua kiehtoi vanhat tavarat ja kyltit. Ihania.

Tapahtumaan tulleet isommat lapset pääsivät myös vanhan ajan resiinojen kyytiin, jotka toimivat rauteilla ihan käsivoimin. Tuolla Suolahdessa on kuulemma veturitalli kääntöpöytineen, niin kuin Tuomas Veturissa. Siellä olisi pitänyt käydä myös.

Mukava retkipäivä ja Pieni puhui junista vielä pitkään.

Höyryveturi 1150 on liikennöinyt myös Heinola-Lahti väliä silloin kun itse olin pieni. Tätä junaa me varmaan ihailimme Heinolan sillalla. Se on valmistettu 1949 Frichs´n veturitehtaalla ja asuu nyt Suolahdessa. Veturi oli tarkoitettu tavaraliikenteelle. Sen kuulemma näkee pyöristä. 

Veturin perässä oli iloisen oranssi postivaunu. 

Veturi päästeli ylimääräisiä höyryjä. 

Sympaattinen roskis! 

Postivaunussa oli seinät peitetty lokerikkohyllyihin. Hauska tuo oven yläpuolinen "jos jotain sattuu"- laatikko.

Paikalla oli kaunis sininen Lättähattujuna. Sillä olisi tänään päässyt ostosmatkalle Tuuriin ja sen voi nähdä Jyväskylän rautatieasemalla illalla paluumatkalla. Junan voi varata myös omiin yksityisajoihin klik. 

Aseman pihassa oli iloisen värisiä kampia. Ilmeisesti poistettu käytöstä, sillä emme saaneet aikaan kaaosta junaliikenteessä. 

Kampien yllä oli selkeät ohjetaulut.  

Junakorttia

Oli hauska huomata miten hyvin yksiin nämä värit menivät askartelemassani junakortissa ja ratapihan kammissa.  Kortti meni 1 -vuotiaalle Iisakille, jolla oli myös synttärijuhlat pääsiäisen aikoihin.  Junan askartelin aaltopahvista.  Päällystin pahvit silkkipaperilla, jottanyksityiskohdat jäisivät koholleen ja maalasin. Joskus ihan yksinkertainenkin on ihan hauskan näköistä, mutta vie silti aikaa.

Aika sattumaa, miten kortti ja junatapahtuma osuivat niin hyvin yhteen.

Parasta askarteluun käytettävää mustaa muovia saa korupakkauksesta. Siili katosi mystisesti kuvan oton jälkeen.

Junan askartelin aaltopahvista. Liimasin paloja ja korttiin tuli kolmiulotteisuutta. Piirrokset jäivät silkkipaperin ja maalin alle. 

Kirjoittamiseni on hirveän katkonaista. Kesäheinä on alkanut ottaa askeleita pöytiä ja sohvaa vasten ja tuntuu, että häntä pitää olla pelastamassa. Pitäisi tilata uusi taaperokärry, kun pihalta oli rikottu sinne unohdettu oranssi. Tuntuu pahalta, se oli tärkeä Pienelle ja olisi ollut nyt tarpeen muutenkin. Adlibriksellä oli onneksi melko edullisesti Plaston taaperokärry vaaleanpunaisena.  Ärsyttää..

Keramiikkataidetta Höyrygalleriassa Korpilahden satamassa

Pikainen päiväretki teki hyvää 

Kävimme tutustumassa Liisa Louhiala-Pärnäsen ja Ulla Harjun taidekeramiikkaan vanhaan höyrysahaan rakennetussa Höyrygalleriassa. Galleria ei ole kaukana sillä elokuinen tuuli pöllytti hiuksiamme Korpilahden satamassa Päijänteen rannalla. Satama on mukava retkikohde laiskan päivän ratoksi.

Höyrygallerian yläkerta on omistettu näyttelyille ja alakerrassa toimii Emalipuun ihana taidemyymälä. Ajatella että satavuotta sitten tässä rakennuksessa on ollut valtava höyrykone sahakoneiden sydämenä.

Kävimme piristämässä arkea Korpilahden satamassa. Kaunis pieni satama ja Päijänteen eteläisempi tuulahdus piristivät vähän kodin vangiksi jäänyttä äitiä. Muistelin, että Korpilahden satamassa on Höyrygalleria, jossa on aika ajoin ihania näyttelyitä. Nyt siellä alkoi sopivasti Yhdessä jaettua-näyttely, jossa oli esillä  Liisa Louhiala-Pärnäsen ja Ulla Harjun taidekeramiikkaa. 

Olipa ihana näyttely, josta oikein imi inspiraatiota tulevaa keramiikkasyksyä varten. Näyttelyssä oli ihana uppoutua kauniiseen muotoiluun ja samalla yrittäen arvata miten teokset oli luotu. Hauska oli huomata miten kahden eri taiteilijan tyylit sopivat niin hyvin toisilleen, mutta silti ilman nimilappujakin erotti kummalle työ kuului. Ehkä. Oli mukava miettiä mistä inspiraatiot eri töihin olivat saaneet alkunsa ja mikä oli toiminut innoittajana. Kauniita! Nyt melkein odottaa innolla kansalaisopiston keramiikkakurssille pääsyä. Tosin en usko koskaan pääseväni vuosienkaan työn jälkeen samaan tasoon, kuin näillä naisilla.

Ihana idea yhdistää musta savi ja kuin kääretortusta tursuava kermainen lasite. 

Yksinkertaisen kaunista muotokieltä, kiehtovia lasiteratkaisuja  ja kuvansiirtomenetelmää. 

Ihastelin näitä relieffejä. Hauska kun esineistä on jäänyt haamut lasitteen pintaan.

Shakki!

Katsoin ensin että ompa kauniit pahkahyllyt ja sitten oli katsottava tarkemmin. Eläväinen pinta melkein huutaa koskettamaan tuntuuko esine kylmälle vai lämpimälle. Jätin koskematta. 

Höyrygallerian alakerrassa on myös ihana Emalipuu-puoti täynnä kaikkea kaunista käsitöitä ja taidetta. Tai voiko niitä edes erotella? Purin hammasta, jotta en olisi sortunut hormonihuumassa ostamaan kaikkea. Melkein sorruin. Höyrygalleria on jo itsessään kiva nähtävyys. Rakennus on tehty 1900-luvulla höyrykäyttöiseksi sahaksi ja vanha tiilirakennus toimi sen voimalana. 

Korpilahden satamassa on myös leikkipuisto, johon sain pienen ja iskän hetkeksi parkkiin, jotta itse pääsin gaĺleriaan. Kaunis kerta kaikkiaan tuo satama. Kävimme viereisessä ravintolassa salaatilla. 

Ihana uusi elämä tällä vanhalla sahalla ja kaunis muisto kauniilta ajalta. Höyrykoneesta tuli mieleen että tämän sahan rakentamisvuonna Pohjoismaiden suurin höyrykone oli Tampereen Finlaysonilla. Kävimme viime kesänä ihastelemassa niitä,  

Korpilahden satamassa on kauniit kukkaistutukset. Tuuli on alkanut tuntua kylmälle, siinä on mukana jo syksyä. Elokuu ja kesä on pian ohi.

Korpilahden satamassa on myös mukava leikkipuisto. Sinne pieni ja iskä jäivät mielellään leikkimään, kun minä kävin kurkistamassa galleriaan. 

Minun pieni kaksi viikkoa vanha kesäheinä otti päiväunia meidän mukana. Hänestä ei ollut nyt taidekriitikoksi, sillä pikkuruinen nukkui kiltisti koko reissun.

Pieni pääsi ihastelemaan purjeveneitä, jotka pysähtyivät satamaan kahville. Hei hei! 

Osallistun näillä kuvilla Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on: Elokuu. Nämä kuvat oli otettu kännykkäkameralla, sillä lähtökiireessä kamera unohtui kotiin. Hyvä niin!

Lomalla taaperon kanssa Aulangolla

Miltä näyttää kesäinen Aulanko?

Millainen Aulangon puistometsä on juhannuksena? Aivan satumainen! Kävimme taaperon kanssa katselemassa Aulangon nähtävyyksiä ja ihastelemassa kaunista näkötornia. Ihana paikka taaperon kanssa lomailuun!

Hugo Standertskjöl rakennutti kauniin puistometsän Aulangon vuorelle. Keskellä unenomaista joutsenlampea uinuu hiljainen joutsenten majapaikaksi rakennettu saari. Täällä aistii rikkaan Belle Epoque-aikakauden ja sen tuoman joutilaisuuden.

Me olemme niin lomalla! Olemme muutaman päivän rampanneet rappuja, nauttineet hotelliaamupalasta ja pulikoineet Aulangon kylpylässä klik* ja nyt tuntuu jo siltä että on ihana päästä kotiin. Saimme edullisimmin hotellihuoneet vuokrattua Booking.comista klik, kun kävimme katsomassa hotellia ja kirjautumassa sisään. Varasimme huoneet vasta pari päivää myöhemmin, kun Booking.com muisti meitä sähköpostitarjouksella.  Säästettiin useampi kymppi. Juhannuksena kelit olivat kohdillaan ja pääsimme viimeinkin tutustumaan juhannustaikaa täynnä olevaan Aulangon puistometsään, joka on ihan hotellin vieressä.

Kiersimme kameran kanssa lampia etsiskellen punaisia lumpeita, mutta niitä ei ollut näkyvissä. Vanha puistometsä lumosi tuoksuvine ruusuineen ja erikoisine puulajeineen ja pieni halusi nähdä linnan ja muurahaisia. Linnoja löytykin!

Kiersimme lampia ympäri ja pienikin selvisi ihan omin jaloin. Lammille pääsi autoilla ihan viereen, joten jätimme rattaat autoon. 

Yksi lammen puista oli saanut kaarnaansa rakastuneiden tekemät haavat. 

Lumpeet ja ulpukat kukkivat kuin suoraan Claude Monetin taulussa. 

Kävimme leikkimässä Kukkuu-leikkiä Ruusutemppelissä. Täällä saisi kesälläkin upeat hääkuvat.

Aulangolla pienen "linna" oli 30 m korkea näkötorni, johon kiipeäminen taaperon kanssa oli mieheltäkin urotyö. "Linnaksi" kävi myös ruusutemppeli ja puiston laidalla oleva harmaakivilinna.

Kaunis näkötorni kutsui meitä jo talvella huipulleen, mutta liukkaalla kapuaminen keittiön jakkaraa korkeammalle rimpuilevan taaperon kanssa olisi jo ollut vaarallista. Nyt kiipeäminen ylös torniin oli jo helpompaa.  Koska en ilmeisesti ollut "tarpeeksi" raskaana päätimme kivuta  vielä 322 rappua alas näkötornin alla olevaan karhuluolaan. Se ei tuntunut vielä missään, mutta kipuaminen takaisin ylös paita märkänä tuntui jo jaloissa. Niin, ja kunnon päällä! Onneksi ollaan vielä yhtenä pakettina.

Täytyy palata lomakuulumisiin ja tunnelmiin, kun viimein kotiin päästään.

Aulangon näkötornin lattia näyttää tutulle! Missäköhän olen nähnyt tämmöisen lattian? Näkötorni on rakennettu vuonna 1906. 

Tuntui että rappuja riitti näkötornissa. Onneksi kerrosten välillä oli välitasanne, jotta raput eivät tuntuneet loputtomilta. Ihanat kaiteet!

Jumppavaatteet tuntuivat ihan hyvälle valinnalle. Tosin se rikkoi vanhan ajan romanttisen tunnelman. 

Tornin huipulla oli aivan mahtavat näköalat! Wow!

Emme saaneet tarpeeksi kiipeilystä, joten laskeuduimme vielä näkötornin alla olevaan karhuluolaan.

Robert Stigell loi hauskan karhuveistoksen näkötornin alla olevaan luolaan. Kerrotaan Stigellin halunneen käyttää mallinaan Korkeasaaren karhunpentua, mutta vilkas karhu korvattiin lopulta täytetyllä. 

Hi! Greetings from Aulanko Finland! I'm participating in the Lavender Cottage's Final Mosaic Monday. Thank you Judith! 

Osallistun tällä postituksella Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on: LOMA.

Reimalla ale oli jo -40% . Bannerit ei pysy perässä.

 Kävin aamulla kurkkaamassa. Torstaina 30.6. on ilmaiset toimituskulut! T. Teresa