Yksisarvismekko ja tyynyliinafrillahelma

Tyynliinafrilla mekon  helmaan

Tässä mekossa röyhelöfrillat ovat helmassa samaan tapaan kuin mummin tyynyliinassa. Helma on laatikkomainen ja tuo mieleen tyynyliinan. 

Mekon on oltava ihana jos siinä on yksisarvisia ja röyhelöitä.

Ompelin tytölleni mekon, taas kerran. Nyt voin sanoa, että tässä on kyseessä täysin rehellinen mallirosvous jonka näin Molon mekossa klikkaa tästä*. Tosin tämä mekko on joustocollegea, pitkillä hihoilla ja kaavana oma laatikkopaita.

Rosvottava idea neliömäisen mekon helmassa oli röyhelöt kolmessa reunassa. Sivuihin ja helmaan on ommeltu röyhelöt kappaleiden väliin samaan tapaan kuin mummin tyynyliinoissa. En tiedä onko tällä nimeä joten kutsun sitä tyynyliinafrillaksi.  Eikö ole hauska?

Miten ompelin? 

Frillan helma on käännetty rullapäärmepaininjalalla ja siksattu. Näitä paininjalkoja saa tilattua ebaysta nimellä Singer Sewing Foot Presser Set. Se oli paras joululahja ikinä ja näin tulee siistiä frillaa.

  Sitten aputikkasin frillakaitaleen kiinni etukappaleeseen  hiukan rypyttäen   kainalon alta toisen kainalon alle.  Kaitaleen päät ovat kavennettu molemmista päistä, koska se ei tule ihan kainaloon asti kiinni. Ja samoin ompelin myös takakappaleen.

Sitten saumuroin olkapäät yhteen ja sitten niihin hihat kiinni. Lopuksi samuroin etu ja takakappaleet kappaleet yhteen suoraan  hihasta helmaan. Tässä piti olla varovainen ettei frilla käänny saumaan.  Jätin helmaan pienet frillan koristamat halkiot ja saumuroin nämä osat ja koko helman aputikkauksien päältä.

Etu ja takakappaleen väliin jää pieni halkio. 

Team Unicorn?  Repussakin on sama teema. 

Mitä nämä ihanat kankaat ovat? 

Satuin ostamaan kympin ylläritilkupussin käydessäni täällä Jyväskylän Ommellisella. Siinä oli pitkää mustaa leikkuusoiroa joka on kuin tarkoittu frilloihin, se on muuten ihanan tuntuista jerseytä leggareihin. Pussista riittää vielä aarteita moneen muuhunkin inspiraatioon ja varsinkin joulun ajan pipotehtailuun. Ihan löytö! Muista bongata pussit kun käyt Ommellisella.


Tämä yksisarvinenkangas on Mieli Designin Noran Pipoiksi.fi:lle suunnittelema Myytti. Se on upea ja tosiaan rakkautta ensi silmäyksellä. Mietin pitkään ompelenko näistä itselleni vai tytöille. Tämän mustan jc:n ostin kummitytön syntymäpäivämekkoa varten. Siitä jäi onneksi pala tähänkin mekkoon.


Leggarit ovat Paapiin Kaavakirjasta klik*, kuten aina. Siinä on paras leggarikaava! Kuosi on Käpysen Risuaitaa.

Tilkkumekko kesäksi

Kangasjämistä mekko taaperolle

Ompelin meidän Kesäheinälle mekon jämäpaloista. Paloista syntyi hihaton mekko helmaröyhelöllä. Hauska miten Noshin kuosit sopivat väreiltään yhteen. Lopussa kameratärppi ompeluksia kuvaavalle. 

Mekon kuosi on Noshin harmaata Kuisketta ja puuterin väristä Talvinallea. Sopiiko sinusta yhteen?

Nosh-tilkkuja

Pääsiäisen ompeluhaasteena oli jämäpalat ja lähdin leikkiin mukaan kaivamalla palan Noshin harmaata Kuisketta. Kun kangasta oli niin vähän päätin tehdä hihattoman mekon jatketulla helmalla ja somisteilla. Noshin kankaat onneksi sointuvat yhteen ainakin väriensä puolesta, joten yllättäen Talvinalle oli paras Kuiskeen kaveriksi. Sain samalla kaksi kangasjämää käytettyä viimeistä tilkkua myöten loppuun.

Kaavana taas kerran OttoBren Pilkkukisu 1/2018, johon nyt tein vain pidemmän ja leveämmän helman. Se on ollut viimeaikoina peruspaidan luottokaava.  Mekon takakappale on tehty kolmesta osasta. Ihan vain siksi, että kangasta oli jäljellä hassun muotoinen pala. Kaavan yläosa on halkaistu ja siihen on ommeltu epämääräiset kangaskaistaleet nappilistoiksi. Somistin  napinläven kangastwistillä. Löysin Lontoosta ostamani takin varanapin ja se oli kuin tehty  mekkoa varten. Nappi on utuisen harmaa ja takaa siinä on juuri tuota puuteria.

Viimeisestä nalletilkusta syntyi vielä rusetti. Rusettirenksu on saumuroitu yhtäaikaa kiinni helman kanssa ja se menee sopivasti nappilistan päälle.   Röyhelöhelmassa on muutama laskos ja se on käännetty kaksoisneulalla. Röyhelökin on koottu paloista. Se leikattu kolmeen osaan  nallejen mukaan yhdestä suorakaiteen muotoisesta palasta. Saumat jäävät hyvin laskosten alle piiloon.


Tilkkuhommat vievät enemmän aikaa, kun joutuu miettimään miten saadaan kangas riittämään. Siis ihan vain säätämiseen! Sain mekon valmiiksi vasta seuraavana viikonloppuna. Samassa ajassa olisi syntynyt parikin mekkoa ja leggarit. Kun ompeluun on vain vähän aikaa, niin nämä tilkkuhommat jäävät vähemmälle, mutta onhan nämä tilkutkin käytettävä johonkin.

Postauskin jäi vaiheeseen Kädentaitomessujen ja vieläkin vellovan mahataudin vuoksi. Muistakaa ihmiset nyt pestä käsiä!

Mekon takaosassa on söpö rusetti. Kaava on muokattu Ottobren Pilkkukisusta.

Twistinä on suikake napinläpeen. 

Tiesitkö, että OttoBrellä on myynnissä myös lehdissä näkyviä kankaita! Huomasin, että heillä on myynnissä monta tuttua kuosia, jotka ovat jo valmistajaltaan loppuneet. Tämä vinkki tuli entiseltä naapurilta! Kiitos siitä! Täältä pääsee nettikauppaan!  

Mekko on vielä hiukan iso, jotta se olisi kesähelteisiin juuri oikean kokoinen. Helmasta tuli oikein kiva! 

Ompeluskuvia! 

Itse en haaveile nyt kankaista vaan kamerasta.  Tämä ompelu ja kuvaaminen kulkevat nykyään niin käsikädessä, kun tykkää jakaa kuvia ompeluksistaan FB:n ryhmissä, instassa ja blogissa. Meillä on käytössä Olympuksen E-PL 6 ja 25 mm/ 1,8 putkella.  Äiti hommasi uuden kameran ja nyt alkaa itseä kiusaamaan omien kuvien "huonous".   Arvatkaapa onko Hullutpäivät kohdentanut Olympuksen E-PL8 mainokset nyt juuri minuun?  Oi voi! Onko pakko saada? Mentäisiinkö vielä näillä kuvilla? Nyt olisi kamera hyvään hintaan 449 e. 

Hullareiden tarjoukseen pääset tästä!klik* 

Eka viikko päiväkodissa!

Meillä alkoi päiväkotiarki ensimmäisen kerran. 

Meilläkin alkoi päiväkotiarki. Tytöt menivät ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Ompelin molemmille kierrokset  vaatteita Story of Roon joustocollegesta. Aika villi viikko!

Aamuhämärissä syödåän pieni aamupala. Kohta taas mennään! Tytöillä on suloiset uudet reput joissa kulkee pientä tarpeellista. 

Tytöt menivät maanantaina ensimmäisen kerran päiväkotiin ja näin ensimmäisen työviikon jälkeen ei olisi arvannut miten rankalta tämä ralli voi oikeasti tuntua. Koko tunneskaala on käyty läpi kyynelistä huutonauruun. Viiltää rintaan ja pidättelen ikävää, kun vilkaisen päiväkodin ikkunan takana tuijottavia pieniä kasvoja. Mieltä lämmittää onneksi se pieni ajatus, että päiväkodissa on niitä kavereita joita oltiin kovasti kaivattu. Ikävä silti.  Laitan radion kovemmalle, etten ala puskemaan kyyneleitä aamuruuhkassa. Autokaan ei enää kiukuttele aikaisista aamuherätyksistä. Sen tiedät mikä paniikki iskee ensimmäisenä aamuna kun sataa räntää ja pyyhkimet ovat jymähtäneet kiinni paksuun jäähän ja yks kaks kääntyessä etuovi aukeaa ihan itsessään.

Olin uuteen arkeen varautunut ja ompelin tytöille lisää vaatteita Roon-kankaista, sillä eihän sitä alussa ehdi pyykkiä juuri pesemään. Tytöt saivat Zoocchinin reput ja ovathan ne söpöt, kun tytöt tassuttelevat ne selässään portista. Reppu on tärkeä juttu, sillä tytöt ovat katsoneet tarkkaavaisesti naapurin tyttöjen kouluunlähtöä. Niin ja melkein on jo hoidettu ne nimikoinnit!
 En tiedä miten olisin tähän henkiseen muutokseen osannut varautua, mutta tänään ensimmäisen viikon jälkeen aamu oli jo helpompi .

Pukeminen on lähtemisessä se ehkä pahin aikasyöppö. Tytöillä on Ticketin haalarit onneksi ne ovat helppo pukea. Klik  Pienimmän puku on ommeltu Roon Tale of three bears- joustocollegesta.  

Tekisi mieli ommella lisää, mutta nyt pitää vain rauhoittua ja sylitellä tyttöjä koko viikonloppu. Kurkatkaapa Roon sivulle siellä on vielä kangasylläritarjous 3 metriä 36 eurolla!

Klikkaa Roon sivulle tästä! 

Isommalle ompelin keltaisesta Roon Planet Kuinkuu-joustocollegesta puvun. Sitä saattaa vielä saada Roon kangasylläristä. Housut on tehty Paapiin Kaavakirja lapsille leggarikaavalla klik   leveämmällä saumavaroilla ja pusero on tehty OttoBren Pilkkukisukaavalla. Pidensin helmaa takaa aika lailla ja tein alareunaan käänteen resorista.

Miten olette itse selvinneet päiväkotirumbasta ja eroahdistuksesta? Onko sinulla hyviä vinkkejä?

Pikkuneidin nahkainen Tipulaukku. Twiip!

Ensimmäinen käsilaukku tytölle. 

Ompelin linnunmallisen laukun nahkapaloista meidän taaperoneidille. Nahkaa oli yllättävän helppo ommella, kun oli oikea neula. Aukeneeko tästä laukkudesignerin ura?

Laukku tuijottelee meitä hieman hämmentyneen näköisenä. 

Eurokankaasta löytämäni materiaali on reikäistä nahkaa. Ihana beige! 

Minun on pitkään tehnyt mieli ommella nahkajuttuja. Nyt valmistui ensimmäinen käsilaukku taaperolle. Palat lepäsivät pöydällä odottaen ideaa ja kun idea viimein tupsahti syliini laukku syntyi hujauksessa.  En tiedä oliko tämä kipinä laukkudesignerin uralle, mutta laukun ompelu tuntui hauskalta. Onhan laukkuja näkynyt blogissa aikaisemminkin, mutta nyt materiaali on nahka. Muut laukut löytyvät täältä klik!

 Bongasin viime viikolla  Eurokankaassa pahvilaatikon, jossa oli muutamia jämänahkapaloja. Kilohintakaan ei päätä huimannut, niin raaskin ostaa muutaman palan ja uhrata ne askarteluun. Ystäväni oli monta kertaa rohkaissut nahan käyttöön ja vimein uskalsin.

En ole uskaltanut ommella nahkaa, koska pelkäsin, että ompelukone hajoaa ja pilaan hyvän materiaalin siltä seisomalta. Ompelin laukun ohuella nahkaneulalla. Nyt kokeilin neulaa ensin, että meneekö ihan painamalla nahasta läpi ja sitten vasta vaihdoin sen koneeseen. Viimeksi  minulla oli kai liian paksu neula ja siitä kokeilusta jäi vain karvas muisto. Nyt neula upposi nahkaan ja tikkikin oli nättiä.

Leikkasin summamutikassa nahkapalat ja kiinnikenauhat. Koossa tärkeintä oli, että se sattui nahkapalaan ja vetoketjuun.  Ompelin ensimmäiseksi vetoketjun kiinni  ja nahkakiinnikkeet vetoketjun päihin. Minulla ei ollut mitään hajua hihnasta, joten ompelin vain kiinnikkeet paikalleen odottamaan hyvää ideaa.

Testasin useampaa silmäparia. Ulkopuolelle liimatut silmät irtosivat nopeasti testiryhmän kynsissä. Tein silmien kohdalle reiät nahkapaskalilla ja  nuo lopulliset silmät liimasin kiinni tukikankaaseen ja kankaan silmineen  kiinnitin laukun sisäpuolelle. Nyt ei pitäisi irrota, vaikka pienet silmät olisi niin ihana laittaa suuhun.

 Työ tekijäänsä neuvoo, eiks niin! 

Olin tekemässä pehmustettua laukun kahvaa, jotka kiinnittäisin D-lenkeillä. Etsin pussista narua nahkahihnan vahvikeeksi ja kun aloin pyörittämään pinkkiä luistinnarua siitä tuli lopulta hihna puuhelmillä somistettuna. Olipa outoa, että luistinnauha näytti lopulta paremmalta kuin nahkainen hihna.   

 Hyvä näinkin!

Laukussa ei lopulta ollut paljoa ommeltavaa ja idean kehittelyyn meni taas enemmän aikaa, kuin toteutukseen.

Laukusta tuli kiva ja se kulkee nyt pienimmän leikeissä. Eikö joka tytöllä kuulukin olla oma käsilaukku? Millainen oli sinun ensimmäinen käsilaukkusi?

Pienet tytöt pitävät tärkeänä, että on oma käsilaukku johon voi kerätä tärkeitä asioita. Tytöt ovat myös harjoitelleet shoppailua ja kotona tavaraa kerätään isoihin paperikasseihin ja kuljetaan ne käsissä kuin olisivat tehneet urakalla ostoksia. Kauppaleikissä käsilaukkua tarvitaan puhelimelle ja rahoille. 

Laukkuihin katoaa myös äidin tarpeellisia juttuja, kuten autonavaimet, kynät, paininjalat, virkkuukoukku ja lankarullat. 

Laukun saumat ompelin sisäpuolelta kiinni, paitsi pyrstössä. Pyrstöön liimasin ylimääräisiä sulkia. Käytin ompeluun tuon nahkaneulapakkauksen ohuinta neulaa. Laukussa oli lopulta aika vähän ommeltavaa.  Silmiä varten tein paskalilla reiät ja liimasin silmät ensin tukikankaalle ja kankaan  laukun sisään. 

Viliskantin neuletakki merinovillasta

Joulunajan touhuilua!

Neuloin Adlibriksen Baby Merinosta neuletakin ja pipon. Nautin neulomisesta, kun saa vain istua aloillaan ja antaa puikkojen viuhua. 

En tiedä miksi, mutta kuvio on hieman erilainen kuin ohjeessa. 

Sain viimein valmiiksi jo melkein ikuisuusprojektiksi luulemani neuleasun. Neuletakki on lämmin ja se on juuri hyvä ostosreissuille, kun toppahaalari otetaan pois. Kaupoissa on vähän viileää pelkässä trikoopaidassa. Pitäisi neuloa vielä pöksyt tammikuun pakkasia varten ja uusi pipo.

Löysin vanhasta Kotiliedestä kauniin mallin ja edellinen  takki menikin isosiskolle. Ihastuin neuleen yksinkertaiseen, mutta niin kauniiseen kuvioon. Nyt lankana on Adlibriksen Baby Merinoa klik* ja väri on dusty pink. Lankaa kului 4 tai 5 kerää. Minusta väri on enemmän laventeli, kuin pinkki, mutta lila passaa ihan hyvin.

Bongasin ohjeen kirjastossa poistoissa olleesta lehdestä, mutta onneksi Kotilieden ihana ilmainen neuleohje löytyy myös täältä. Neuloin pitkillä  3,5 puikoilla ja  seurasin ohjeen pienimmän koon ohjetta. Siitä tuli hyvä 86/92 -kokoiselle neidille.

 Pipoa kudoin 99 silmukalla ja huomasin, että 90 olisi riittänyt. Kokeilen vielä pipoa uudelleen pienemmällä silmukkamäärällä ja teen yhden kuviokerroksen lisää korkeutta. Minulla oli käytössä pyöröpuikot, mutta kutominen ei luistanut millään. Sukkapuikoilla pipo syntyi lopulta vauhdilla.

Neuletakki sointuu hyvin Sokrun Puutarhassa-leggareiden kanssa. Trikoota löytyy Kikapilta klik..

Löysin ihanat peltinapit Jyväskylän käsityömessuilta mummon kojusta. Ne oli vielä kiinni vanhassa vihreässä paperissa. Nostalgiset eikö?

Joulun odotusta..

Tämä joulunaika boostaa hyvin tekemään valmiiksi ja nyt minulla on ollut parikin juttua puikoilla yhtäaikaa.  Sain päähäni, että tänä vuonna yritän antaa käsintehtyjä lahjoja. Siksi blogissani on ollut hiljaista, kun olen täyttä häkää ommellut, neulonut ja paketoinut. Ehdimme vielä sairastellakin välissä ja pöpö oli sitkeä!  En tiedä olenko koskaan tehnyt näin montaa käsityötä valmiiksi näin lyhyessä ajassa ja ei siltikään tullut sitä tuskaisuuden tunnetta. Kuvaaminen on vähän unohtunut, toki muutamia juttuja on vilahdellut instagramin tarinoissa.

Ja ette usko miten ollaan juostu meidän viliskantin perässä?! Pienin on saanut tossuihinsa niin paljon vauhtia, että kun lattiaa pesee mustikkamehutulvalta pitäisi olla jo keittiössä nappamassa kaapeissa kiipeilevä touhukaksikko kiinni. Tosiaan pienin on kaikkialla isosiskon perässä.

Uskotte varmaan, että nautin neulomisesta? Ihanaa silloin kun saan hengähtää ja olla paikallani hetken aikaa. Neuloa ja katsoa samalla lasten joulukalenteria. Ai niin se joulukalenteri! Blogissani pitäisi olla 23. päivä käsityöjoulukalenterin luukku!  O ou!


Joulu on ihan kohta ja ei ole vielä kiire eikä hoppu. Tehdään yksi juttu kerrallaan ja muistetaan nauttia tekemisestä.

Joko on kiirus?

Askon meikkipöytä ja ompelubingo!

Eno kantoi sisään Askon  peilipöydän. Aika retro!

Lastenhuoneessa on pienimmän ihana peilailla. Meille kotiutui Askon 70-luvun kampauspöytä. Olen pelannut ompelubingoa ja saadakseni Bingon ompelin kaarrokemekon Paapiin Siiri ja Myyry-trikoosta.

Askon kampauspöydässä on iso vedettävä laatikko mihin mahtuu tyttöjen juttuja. Peili kääntyy eri asentoihin joten se helpottaa valon saamista kasvoihin. Ihanat nuo messinkiset yksityiskohdat.

Meillä on lastenhuoneessa peilipöytä. Eno kantoi sen yllättäen meille, kun mummini halusi siitä luopua. Olin jo unohtanut koko asian, kun yllättäen peilipöytä olikin meillä! Siis oikein ihana yllätys kerrassaan! Messinkiset nupit ja peilin osat yhdistettynä melko pelkistettyyn muotoiluun ja Askon-leima saivat minut tuntemaan sydämen tykytystä, kun mummi sanoi, ettei sitä tarvitse. Nyt tämä 70- luvun kaunokainen on meillä lastenhuoneessa. Se on niin hieno! Kiitos mummi ja eno!

Voisi kuvitella, että neideille meikkaus on vielä kaukainen asia. Lauloin yksi päivä "Ken on heistä kaikkein kaunein" ja siltä seisomalta pienin Kesäheinä tapsutteli kohti vessaa ja sanoi tomerasti: "meikkaa". Voi apua! Mitä minä lapsilleni oikein opetan?

Tämä taisi lähteä siitä, kun ostin uuden huulipunan. Ja meikkaaminen assosioitui lauluun, koska laskeudun prinsessamaisesti alakertaan laulaen kipaletta kun olin valmiina lähtöön muissa kuin toppahousuissa ja naamassani oli meikkiä ja tätä uutta huulipunaa. Lapsista oli kauhean hauskaa meikata kanssani.

Äitini ennakoi ja toi tytöille omat meikkisudit ja niillä on ihana hivellä naamaa sillä aikaa kun äiti laittaa rauhassa ripsiväriä. Onneksi se riittää meikkaamiseksi vielä ja hyvä niin, sillä olemme välttyneet tussimeikeiltä.

Peilin edessä on mukava meikkailla. Muistatko vielä lintulipaston ja seinällä askartemani talotaulun?

 Tuolissa oli oranssi kulunut päällinen ja nyt mallailein siihen Marimekon Puutarhurin parhaita. Sopiiko se sinusta tuohon? Kävin Marimekon Outletissa ja sieltä tarttui mukaan kilolaarista kaikkea ihanaa! 

Nyt molemmilla tytöillä on omat Paapii-mekot! ♡ Isosiskon mekko löytyy täältä klik. Ei ihan heti uskoisi, että mekon kaava on Ottobre-lehden Plain & Simple-peruspaitakaava. Sitä tuli vähän muutettua bingoilun huumassa.

Saumanvara-ryhmän marraskuun ompelubingo

Minulla on kyllä ollut kiire ompeluiden kanssa, kun Saumanvara- ompeluryhmässä on pelattu marraskuussa ompelubingoa Kuusi-Collective -kangaskaupan hengessä. Yksi yö ompelin Kesäheinälle Siiri ja Myyry-mekon ja yhden osuman sain peliruudukkoon Paapiin-trikoosta. Paapii on yksi Kuusi-collectiven kangasfirmoista.  Bingo-ompelu on ihan liian hauskaa, mutta ihan meinaa muut käsityöt unohtua ja tämä jatkuu koko marraskuun ajan. Nyt tiedän mitä ovat on aplikaatio, tere, kaarroke ja miten tehdään saumurillani rullapäärme. Ihan totta olen niin innoissani!

Ihanaa viikkoa! 

Osallistun Pienen linnun MakroTex-haasteeseen ja sen aiheena on marraskuu. Oma marraskuuni menee siis bingoillessa. Kurkkaa kuvahaaste täältä! 

Vietä joulu Laajavuoressa! Klik

Syksyn kaunein pipo?

Pipoja merinovillasta ja Nupun hortensioista

Ompelin ehkä syksyn kauneimman pipon. Päällinen hortensiakuvioista kukkatrikoota ja vuori lämmintä merinovillaa. Merinovillaan on liitetty sana Mulesing. Mitä se tarkoittaa?

Ompelin syksyn kauneimmat pipot, ainakin omasta mielestäni. Pipoissa on päällä hortensiakuvioista trikoota ja vuorena lämmintä merinovillaa. Ihastuin jo kesällä NuppuPrint Companyn tulossa olleeseen hortensiakuvioiseen Syysmuutto-kuosiin. Kun kangas viimein ilmestyi  sitä oli tilattava heti. Nyt sitä on joustocollegenakin.


Hortensiat lintuineen ja liloine virnoineen näyttivät niin kauniilta kuvassa ja vielä kauniimmalta, kun sen paketista avasin. Ai niin! Otin sen nauhalle! Alapuolella on paketinavausvideo!

Ompelin siitä samantien pipot itselleni, tytöille, kummitytölle ja mummille. Ihanat pinkki ja harmaa sopivat talvitakkiini ja tyttöjen softshelleihin. Ja kuosi on pipoon todella kaunis.  Puolimetriä hortensiaa ja puolimetriä merinovillaa riitti hyvin viiteen pipoon ja kahteen  tuubihuiviin, joten siihen nähden kankaiden hinnat posteineen tuntuivat melkein kohtuullisilta. 

Tyttöjen tuubihuivissa on 2/ 3 merinovillaa ja sitten loput kaksinkertaista kukkatrikoota. Pipot on tehty taas kerran Paapii Pipo-kaavalla klik* ja oma kaavakoko on L. Adlibriksellä on toimituskulut yli 10 e ostoksiin 0 euroa, jos miettii tuon kirjan hankintaa tai  "parin" lankakerän. Klikkaa kirjaan tästä

Merinovilla on interlockia ja tilasin sen Käpyseltä.  Metrin palasta puolet riitti myös huiviini. Pala on vielä ompelematta, mutta se on jo ollut menossa mukana. Jännä, ettei kangas ole vielä purkaantunut. Ehkä ompelen sen vielä, kunhan ehdin. 

Jotenkin tuntuu nämä itsetehdyt pipot ihan loistojutuilta ainaisiin pipo-ongelmiin.

Meillä on taas kerran samanlaiset pipot. 

Merinovilla ja Muleasing 

Kun metsästin edullista merinovillaa, niin törmäsin usein tekstiin:" 100% Muleasing-vapaa". Mietin, että mistäköhän myrkystä on kyse ja valitsin merinovillat, jossa tuo teksti luki oikein isolla. Nyt viimein ihan mielenkiinnosta lähdin sitä Googlettamaan. Kyse ei ollutkaan myrkystä vaan ihan muusta.

Kuvahaku näytti järkyttäviä kuvia verisistä lampaiden pepuista ja mulesing paljastui kirurgiseksi toimenpiteeksi, jossa lampaan pepusta leikataan ihoa pois, jotta siihen kasvaisi arpikudos.  Tuo leikkaus tehdään merinolampaille, koska arpeutuneeseen ihoon ei muni lihakärpänen, niin kuin kosteaan peppuvillaan. Menetelmällä estetään kärpäsen tuomat haavatulehdukset ja kivuliaat sairaudet kun toukat alkavat kaluta lihaa.  Kuulostaa ihan järkevälle.  Huono puoli leikkauksessa on, ettei siinä käytetä kivunlievitystä ja nahan skalpeeraus tuo varmasti kipua niityllä juoksenteleville karitsoille vielä pitkään.  Jäätävää.

 Mitä enemmän näihin juttuihin havahtuu, sitä alkaa enemmän pohtia oman kuluttamisen vaikutuksia. Ensimmäinen askel on tiedostaminen. Pitää myös muistaa, että jokaisella on lupa tehdä valintansa itse.

Sain itselleni edullisen mulesing-vapaan merinovillahuivin. Kangas on vain leikattu ja kietaistu kaksin kerroin. Paljonko säästin? 

Lämmintä syyslomaa! 

Syksyinen frillamekko

Röyhelöiden haarukointia

Lila on yksi syksyn suosikkiväreistä. Kauniita röyhelöitä näkyy aikuisten ja lasten vaatteissa ja kokeilin tehdä röyhelöt haarukkalaskoksilla. Ainakin vielä röyhelöt ovat pysyneet kääntyilemättä. 

Ompelin tytölle munakoison värisestä luomutrikoosta frillamiehustaisen mekon. Super ihana väri!  Tytöille lila on yksi lempiväreistä, sillä se tuo mieleen mummin auton. Nyt on ihana etsiä murrettuja värejä ja katsella miten se toimii luonnon väriloistossa. Kaikkialla näkyy röyhelöitä mekkojen miehustoissa ja se on ihan selvästi syksyn trendijuttu.

Haarukalla kääntämällä saa laskoksia melko kivuttomasti. Laskos vai neulataan puseroon ja ommellaan päälle. Röyhelö kääntyy sitten sauman päälle ja se ei sieltä juuri näy.

Mikä ihmeen haarukkafrilla?

Frillanteko on ollut haastavaa sillä röyhelö alkaa kääntyilemään. Kuten jo joskus aikaisemmin tein frillat laskoksina haarukkaa apuna käyttäen, eli haarukkafrillaa.

 Tällä kertaa frillassa on nurja puoli päällä päin ja se on käännetty ompelukoneen simpukkaompeleella. Tuli niin siisti, ettei haittaa vaikka kääntyykin, mutta kun röyhelö on tarpeeksi leveä se ei ala kääntyillä.

 Haarukoin röyhelöt miehustaan ja  kiinnitin ne nuppineuloin. Ompelin kiinni röyhelön sen alapuolelta samalla joustavalla simpukkaompeleella kiinni mekon etuosaan.  Oli helpompi ommella laskokset ensin kiinni mekon etupalaan ja sitten vasta koota mekko. Lopuksi ompelin muutaman tikkauksen olkapäiden kohdille.

Jänskätti ommella lilaa kangasta, kun joutui saumuriin vaihtamaan langat. Onneksi olin löytänyt sinistä saumurilankaa Lidlistä ja solmimalla langat vaihtuivat jouhevasti.  Näin syksyksi pidempi helma näyttäisi suloisemmalta tyttöjen mekoissa.

Löysin yksivärisiä luomutrikoita Pipoiksi.fi-nettikaupasta.

Kukkaseppele 

Nyt on upeat kelit kuvailla. Tämä olikin pika-askartelu kuvausinspiraation iskiessä. Pyöritin rautalangasta ja pihlajan lehdistä seppeleen ja pujotin muuten nuukahtaneen kimpun kukat seppeleen etuosaan. Rautalankaa on seppeleessä vain pari kierrosta  kieputettuna ja pujotin lehdet rautalangan väleihin.  Seppele on kiva idea syksyisiin kuviin.


Halvat lennot Skyscannerilla! 

Haalari

Syyshousuja farkkucollegesta. Miten meni niinku omasta mielestä?

Ompelin itselleni ja tytöille pöksyjä

Ompelin syyshousuja Noshin farkkucollegesta.  Yksivärisestä tylsästä kankaasta syntyi pöksyt minulle ja tytöille. Tämä opetti minulle miten eri materiaalit vaikuttavat kaavoihin ja miten kaikkea et tarvitse piirtää itse sillä valmiilla kaavoilla moni juttu on mietitty valmiiksi.

Taskujen ompelussa käytin silitysnauhaa ja silitin taskut valmiiksi ennen ompelua. 

Sain Facebookin ompeluryhmästä kimmokkeen ommella jotain yksiväristä. Kaapissa lojui Noshin alennuksesta haalittu nuden värinen farkkucollege. Ompelin siitä tytöille farkut ja ehkä itsellekin voisi kokeilla. Minulla sattui olemaan myös samanväristä resoria odottamassa.

Löysin kirjaston poistomyynnistä Ottobre 4/2011 lehden 50 sentillä ja siinä oli juuri se malli jonka aamulla olin luonnostellut muistikirjaan. Olin täpinöissäni, sillä lehdessä oli paljon erilaisia lastenkaavoja.

Tein ompelumerkin Ullakan korkkikankaasta klik* ja Lidlin kangastusseja käyttäen. Muistin vasta tätä kirjoittaessani, että ompelumerkki olisi kannattanut pestä ensin. 

Kopioin sivulla olevat koristeompeleet tökkimällä kaavaan läpi pisteitä kankaalle ja ompelin pisteiltä toiselle. 

Lähdin piirtämään kaavoja leivinpaperille ja leikkelin niitä valmiiksi. Hörpin kahvia ja rallattelin onnesta soikeana. Onpa kiva, kun menee kaikki näin nappiin! No siitä se alamäki sitten alkoi. Rupesin tuijottamaan vieressä pyörivää Pientä. Oho! Kirosin mielessäni, että eikö NE oikeasti osaa kaavoja tehdä sopivan kokoiseksi ja laitoin kuvaa Facebookin ompeluryhmään. Piirtämääni lahjetta olisi melkein voinut käyttää maksimekkona. Ärsytti! No piirränpä ITSE kaavan sitten sopivan kokoiseksi, kun kerran itse olen niin hyvä kaavanpiirtäjä.

Hyvä siitäkin olisi tullut, mutta pitkillä piuhoilla sytytti, että nyt on ihan eri pöksyistä kyse. Käänsin kaava-arkkia ja tajusin, että no joo. Olihan siellä toisella puolella ihan oikean näköistäkin viivaa. Nolotti. Lopulta tajusin, ettei omat piirtelynikään olisi toimineet, sillä vaippoja ei ole meidän 3 v. käyttänyt vähään aikaan.

Housuihin tuli koristetikkaukset eteen, sivuille ja taakse. Olin iloinen, että sain kolme tasaisen näköistä ommelta vierekkäin. 

Koristeommel tuli myös eteen taskujen paikalle. Näillä OttoBren kaavoilla tulee varmasti ommeltua useammat.

Onneksi muuten pöksyn ompelu sujui leppoisasti ja olin tylsiin pöksyihin melkoisen tyytyväinen. Koristelin taskun foamista leikatulla 3 tai B-kirjaimella ja askartelin Lidlin kangastusseja apuna käyttäen Ullakan korkkikankaasta ompelumerkin.

Pyysin tytöltä, että voisitko sovittaa? Tyttö huusi takaisin: "Ei ikinä maailmassa". Ompelin seuraavana aamuna yksivuotiaalle peushousut ja kangasta jäi vielä yli.

No mitä minä tein lopulla kankaalla? Pappakalsarit. Tähän ei ole enää mitään lisättävää.

Testasin omaa leggarikaavaa ja koska tässä kankaassa ei ollut niin paljon joustoa kuin trikoossa jouduin ompelemaan haaroihin ja eteen kiilat. Edessä olevaa kiilaa kavensin kuvan oton jälkeen, sillä farkkucollege löystyi käytössä. Haarakiilat olivat silti tarpeen. Mietin, että pitää lisätä kaavaan n. 2,5 lisää samanvaroiksi jos ompelen toiset. Pöksyihin pitää vaihtaa myös paksumpi kuminauha. 

Kyllä nämäkin tulevat käyttöön vähän pidemmän paidan kanssa.

500 000 sivunnäyttöä!

Blogini juhli eilen puolta miljoonaa sivunnäyttöä.  Ei, blogini ei ole suurin, kaunein, enkä tahkoa sillä rahaa tai materiaa. Mutta se on ihan oma ja tuo jopa iloa ja inspiraatiota meidän arkeen. Toivottavasti se on tuonut jotain hyvää myös teille! Kiitos ja kumarrus! 

* Korkkikangas saatu Ullakalta.