Itse tehty baarimekko

Päällä Vimman Fisuja

Mitä ihmettä laittaisi baariin päälle? Lämmintä, mukavaa ja naisellista. Ompelin pikaisesti collegemekon Vimman Fisut-kankaasta.

Hauska, että sama kuosi kuin lastenvaatteissa sattuu myös näihin ympyröihin. Mekon tekee ehdottomasti naiselliseksi sukkahousut ja lantiota myötäilevä malli. Ei haittaa vaikka materiaali on collegea.

Mies pyysi minua ulos, ihan aikuisten oikeille treffeille. Mitä ihmettä laittaisi päälle syömään ja baarikeikalle ja vieläpä jotain lämmintä ja naisellista? Niin ja ettei näyttäisi just sille, että äiti lähtee radalle. Itselle kun tärkeintä on, että vaate on mukava. 

Fiksuin keksintö tänä vuonna on laatikkopaitakaava. Nyt voin jo ommella pikaisesti uuden mekon suosikkikuosista. Kävin kiertämässä vaatekaupat ja mikään ei oikein iskenyt. Olen salaa testaillut itselle muitakin mekkokaavoja, mutta kun ne eivät tunnu päällä omalta. Parasta laatikkopaidoissa on ettei hihoja tarvitse istuttaa, kun ompelee vain hihaputken kiinni laatikkomekon hihansuuhun.  Tässäkin mallailin kaavan suoraan Vimman Fisut mustavalkoiseen joustocollegeen ja mittasin sukkahousuja varten optimaalisen pituuden.  Tiedättekö mikä erottaa tunikan mekosta? Mekon kanssa voi pitää sukkahousuja. Mukava, simppeli ja hyvä!

Iltalaukku on kameralaukku

Laukkuna minulla oli Olympuksen Clutch-laukku ihanalla ketjulla. En uskaltanut ottaa kameraa mukaan, mutta iltalaukkuna kassi oli tosi kiva. Ei uskoisi, että nahkainen laukku on kameralaukku ja löysin sen alle vitosella! Ketjuhihna piti ostaa erikseen, mutta se toimii myös kameran hihnana ja sopii muihinkin laukkuihini. Muistin, että minulla oli säilössä talvikengät  ja näissä Casual Attitude-bootseissa klik* sattui olemaan tuo sama tikkikuvio.

Meikki! Oi voi! Minulla ei ollut tummaa huulipunaa. Hätäratkaisuksi rajasin huulet tummanlilalla matalla luomivärillä ja sekoitin sen päälle punaa.  Kaupungissa kävimme ostamassa Sokkarista NYX:n tumman luumun punan klik*, jotta sitä oli helppo lisätä illan mittaan. Nauroin ettei voi olla totta, että sekoittamani väri löytyy suoraan puikosta! Jes!

Hirveä vaiva yhtä ulkoilua varten, mutta onneksi käytiin. Kivoihin juttuihin on ihana nähdä vaivaa. Nyt arkiset asiat näyttävät suuressa mittakaavassa ihan erilaisille, kuin mökkihöpertyneen silmissä. Sitä oli jo unohtanut millaista meillä oli ennen lapsia.

En edes kysy oliko hitti vai huti. Itse tykkäsin! 

Fisut-mekon kaulukseen ompelin venepääntien alavaralla ja mustat resorit hihansuihin. 

Olen näköjään sattumalta poiminut nahkaisia tikkiruutuja. Tein pikakampaukseksi ranskanletin jonka pujotin hiusten alle piiloon nutturaksi. 

Hauska yhteen sattuma oli, että sekoittamani huulipunan väri kiilteineen oli ihan sama kuin NYX: n Violet Ray klik*.

Saatan huomenna vetäistä mekon  päälle ja lähteä lasten kanssa katsomaan 100 vuotta tuhat tulkintaa- näyttelyn klik viimeistä kertaa. Kerroinko jo, että kävin avajaisissa? Perjantaisin ja avaijaisiin kaupungin museo Holviin on ilmainen sisäänpääsy.  Nyt vielä esillä mm. Helene Schjerfbeckin, Rut Brykin, Akseli Gallen-Kallelan töitä. Upea taidepaketti saman katon alla. Suosittelen!

Treffeillä oopperassa. Don Giovanni

Romanttista laatuaikaa kahdestaan

Aivan ihanaa! Mieheni vei minut treffeille syömään hienosti ja oopperaan. Tekee hyvää olla ulkona ihan vain kahdestaan ja nauttia. Kuva: Äitini

Mieheni kutsui  minut treffeille syömään hienosti ja oopperaan. Hän oli hankkinut liput Jyväskylän kaupunginteatteriin, jossa näyteltiin nyt Mozartin Don Giovanni. Olin niin otettu! Oopperassa on ajatonta hohtoa ja tarinat koskettavat vielä nykyäänkin.  

Oli ihana saada laittautua kunnolla, kun äitini katsoi pientä. Etsin kaapista pikkumustan mekkoni ja mustan boleron. Pyörittelin hiukseni nutturalle ja meikkasin huolella. Aamulla pakkasmittari näytti -30 °C ja mietin jo pitäisikö sittenkin laittaa ne toppahousut. Onneksi sää lauhtui iltaa kohdin. Olin niin innoissani, että en lähtiessäni edes huomannut kylmyyttä.

Ennen esitystä Perhosmies vei minut käsikynkässä syömään ravintola Harmooniin. Meinasin jo livetä kuvaamaan juhlatiloja, mutta onneksi maltoin istua alas ja nauttia illasta. Ruoka oli hyvää, mutta kolmen ruokalajin jälkeen jäi vielä nälkä. Mieheni kala-annos oli aika pieni. Onhan se upeaa, että ruoka on hyvää ja aseteltu kauniisti, mutta ehkä hintaansa nähden sitä olisi toivonut olevan enemmän. Oma hirviannokseni oli kyllä hyvä valinta. Harmooni kokemuksena oli hieman jäykkä, mutta annoksissa oli makuja.

Onneksi oopperan väliajalla oli todella hyviä neljän euron paahtopaistileipiä, joilla saimme nälän taltutettua. Naureskelimme, että ensi kerralla menemme ulos syömään teatterin kahvioon.

Oma pääruokani oli hyvin kypsynyttä hirveä. Se olikin hyvä valinta. 

Perhosmies valitsi siikamureketta. Yksi murekerulla lisää olisi voinut olla hyvä juttu. 

Alkupalaksi oli kylmää poroa. Ja jälkkäri oli pehmeää marenkia. 

Millainen oli Don Giovanni?

 Nautimme molemmat esityksestä. Don Giovannia näytellyt Kevin Greenlaw eläytyi rooliinsa täysin. Miten mies voi näytelläkkään niin hyvin ja näyttää välinpitämättömältä, agressiiviselta ja himojensa orjalta ja vieläpä niin ettei taika katkea. Don Giovannin vetovoima perustui lepertelyn taitoon ja aateliseen arvonimeen. Helppohan se on langeta rahaan ja kauniisiin lupauksiin. Näitä langenneita neitoja tarinassa riitti, sillä Don Giovannille kelpasi kaikki, joilla oli hame. Tutun oloinen miesrooli sai kyllä aikaan kylmät väreet. 

Oma suosikkini oopperassa oli komtuuri,  joka meidän harmiksemme sai surmansa Don Giovannin miekasta oopperan alussa. Komtuuri palasi lopulta hakemaan kostonsa näytelmän päätteeksi ja saimme ihastella lisää Jari Parviaisen mahtavaa ääntä.

Aivan ihana ooppera, mutta tällä kertaa Don Giovanni ei saanut minua itkemään. Eläydyimme oopperan mukaan ja välillä teki mieli huutaa Donna Elviralle tai Zerlinalle etteivät lähde miehen matkaan.  Ja tottakai molemmat neidot lähtivät. Zerlina omista hääjuhlistaan ja Donna Elvira lähti vielä niiden kaikkien petosten jälkeen. Hullua!

Mietin hiljaa mielessäni miltä tuntuisi laulaa Donna Annan vuorosanoja suihkussa. Sirkka Lamminen veti komtuurin tyttären osuuden loistavasti, miten kenenkään ääni riittää oikeasti siihen? Ääni tuntui tulevan hänestä ulos niin luonnollisesti.  Ehkä se on osa sitä oopperan taikuutta.

Kävelimme hiljalleen kotiin käsikädessä ja katsoimme vielä hereillä ikkunassa vilkuttavaa taaperoa. Sitten olikin jo kiire kotiin. Ihana ilta! Naapurit älkää pelätkö, ei tarvitse vielä hankkia korvatulppia.

Jyväskylän kaupunginteatterissa oli esillä upeita naamioita. Kuvassa on se herkullinen paahtopaistileipä.

Väliaika kahvia ja pullaa!

Nyt esiintymisasut olivat tehty näistä paljettiupeuksista poiketen lakanoista. Onneksi saimme nähdä vähän kimallusta teatterin aulassa.

Muistakaa osallistua blogini arvontaan! Palkintona on e-ville.comin suklaafondue. 

Millainen on minun miesihanne?

Kuvia kauneudesta, komeudesta ja miesihanteesta!

Kun pääsimme viimein ulos aurinko oli jo karannut pilviverhon taakse. Pieni oli innoissaan lumesta pulkkailusta. Tuo pulkkaa perässään vetävä mies on minun miesihanteeni.  

Monet haluavat kuulla häissä miten pari löysi toisensa, mutta ehkä mielenkiintoisempaa on se miksi pari pysyy yhdessä? Meillä yhteenliimaava asia on ehkäpä se että, olemme tarpeeksi erillaisia. Uskon, että itseni kaltaisen miehen kanssa joutuisin aina kilpasille ja arjessa se olisi pidemmän päälle rasittavaa. Minusta täydennämme mieheni kanssa toisiamme ja olemme hyvä tiimi. 

Testasimme eilen Facebookissa leviävällä leikkimielisellä persoonallisuustestillä tyyppiämme. Minä olin johtava ENTJ ja mieheni sai testissä ihan toisenlaisen tuloksen. Joko te olette tehneet omat luonneanalyysit? 

Miesihanteeni on myös hyvä iskä. Minusta vanhemmuus pukee miestäni. Hienoa on nähdä mieheni uhrautuvan hakemaan pulkkaa vaikka juoksujalkain, kun pieni ei jaksakaan kävellä. Se tekee miehestä vielä mielenkiintoisamman. Muita miesihanteitani ovat varmaankin ulkonäön suhteen Bradd Pitt ja Game of Thronesin ensimmäiseltä kaudelta tuttu Jason Momoa, tosin mieheni peittoaa heidät mennen tullen. 

Tällä postauksella osallistun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on kauneus, komeus ja miesihanne. Kaivoin pattereita syövän kamerani esiin, sillä valo ei riitä enää kännykkäkameralle. Toivottavasti se näkyy kuvissa.

Kokeilitko jo persoonallisuustestiä? Tunnistitko analyysistä itsesi? 

Päijänteen pohjoisrannalla tuuli aika kovaa. Vastarannalla kohoava metsikkö on komea näky.

Valon leikki pilvien välissä ja valkoinen hanki on kaunis näky.

Perhosmies kävi noutamassa pulkan. Pulkka on ensimmäisiä saamiani joululahjoja. Se on komea Sarviksen retropulkka. Pienellä on Reimatec-puku. Ostin sen jo hyvissä ajoin alennusmyynnistä. Ei olla tarvittu kurahousuja vielä kertaakaan. 

Kotimme on luonnonkauniilla paikalla. Ulos mennessä muistaa aina mistä syystä asumme täällä. 

Valoisa aika on nopeasti ohi, mutta kaunista silti.

Älä hukkaa parisuhdetta

Tehkää jotakin kivaa yhdessä

Koko poppoo yhdessä koossa. Retkeily on kivaa yhdessä tekemistä.  

Papin amen ei tarkoita sitä että elämä jotenkin muuttuisi. Parisuhteeseen pitää yrittää panostaa ja tehdä kivoja juttuja häiden jälkeenkin. 

Kamalinta on jos parisuhde muuttuu itsestäänselvyydeksi ja pariskunnan arki kulkee harmaana päivästä toiseen ja kivat asiat koetaan vain kavereiden kanssa. Mitä sitten kun suhteen alussa koetut yhteiset kivat hetket unohtuvat arjen kivikasaan? Kaikissa perheissä on omat ongelmansa. Niistä selvitään kuitenkin yhdessä, kun valoa on näkyvissä. 

Meidän yhdessäoloa on kestänyt vuosikausia ennen häitä ja olemme arkea värittäneet tekemällä yhdessä asioita, kuntosalia, ulkoilua, matkoja ja festareita. Häistä tuli yhteinen projektimme, josta riitti yhteistä kivaa tekemistä ja oli asia jota odottaa. Häiden jälkeen yhteiseksi projektiksi tuli vauvan odotus, ihana pieni ihme.

Nyt vauva-arki suostuttelee jäämään omalle mukavuusalueelle neljän seinän sisälle. Päivää pyöritetään tutulla kuviolla ja yhteinen kiva tekeminen jää vähemmälle. Arki neljän seinän sisällä raastaa liika-annoksena hermoja ja parisuhdetta, silloin tarvitaan lääkkeeksi seikkailua ja kivaa tekemistä. Joskus riittää että lähtee yhdessä ulos vaikka kävelylle, kunhan se poikkeaa rutiineista. Sisälle ei saa jäädä.

Lullinvuori on mielenkiintoinen retkikohde luolineen Jyväskylässä. Hauskoja retkikohteita löytyy yllättävän läheltä, jos osaa etsiä.

Päiväretkelle Lullinvuoren luoliin

Hankalinta on keksiä että mikä olisi se kiva tekeminen. Aina ei voi syödä ravintoloissa. Onhan se kivaa, mutta vyö ei mahdu kohta kiinni. Löysin tämmöisen Retkipaikka.fi-sivuston josta voi etsiä kivoja retkikohteita parisuhdetta värittämään. Tänne on listattu useita kohteita kuvitetun retkikertomuksen kanssa. Ei aina tarvitse lähteä ulkomaanmatkalle, että olisi kivaa yhdessä. Lähtekää ihmeessä retkelle, vaikka ihan lähikohteeseen!

  

Retkeily on ollut osa elämäämme aina, mutta vaunujen kanssa metsään pääsy on mahdotonta. Hommasimme viimein vauvalle kantorepun ja lähdimme seikkailuretkelle Lullinvuoren luoliin.  Pakkasimme eväät mukaan ja muutaman puukalikan nuotimakkaroille ja lähdimme liikkeelle. 

Ajoimme Muuratsalon kärkeen ja jätimme auton kauaksi hiekkatien varteen. Osa seikkailua oli hiekkaista mökkitietä pitkin kävely ja suunnistus kohti Lullinvuorta. Meillä oli koko perheellä kivaa, minä tuijottelin piennarkukkia, perhosmies perhosia ja ökkiäisiä ja vauva kaikkea mahdollista. 

Suuntasimme metsään ja poluille, vauva oli enemmän kuin innoissaan. Paljon oli uutta ja ihmeellistä katseltavaa. Katselimme kauniita sammalmättäitä ja metsää yleensäkin. Tiedättekö sen tunteen, kun olet täynnä iloa pelkästään siitä että tuntee nenässään lämpimän kesäisen metsän tuoksun? No se on mahtava tunne! Kiipesimme kalliota ylöspäin ja kuljimme polkua pitkin vauvan hihkuen innosta. Hänestä on kasvamassa pikku retkeilijä.

Löysimme viimein nuotiopaikan ja saimme makkarat paistettua. Tutustuimme kallion koloihin ja vietimme mukavan päivän yhdessä. Luolat eivät lopulta olleet niin kiinnostavia, kivointa oli lopulta vain metsässä olo yhdessä. Illalla oli mukava käpertyä kainaloon juttelemaan päivän kokemuksista. Tässä linkki josta löytyy lisää Lullinvuoren retkikohteesta.

Arkea jaksaa paremmin, kun seuraaville viikoille on varattu kivaa yhteistä ohjelmaa värittämään päiviä. On tärkeää että on asioita mitä odottaa. Parasta on kun jotakin mahtavaa tapahtuu ja tietää että sen voi jakaa itselle tärkeän ihmisen kanssa.