Treffeillä oopperassa. Don Giovanni

Romanttista laatuaikaa kahdestaan

Aivan ihanaa! Mieheni vei minut treffeille syömään hienosti ja oopperaan. Tekee hyvää olla ulkona ihan vain kahdestaan ja nauttia. Kuva: Äitini

Mieheni kutsui  minut treffeille syömään hienosti ja oopperaan. Hän oli hankkinut liput Jyväskylän kaupunginteatteriin, jossa näyteltiin nyt Mozartin Don Giovanni. Olin niin otettu! Oopperassa on ajatonta hohtoa ja tarinat koskettavat vielä nykyäänkin.  

Oli ihana saada laittautua kunnolla, kun äitini katsoi pientä. Etsin kaapista pikkumustan mekkoni ja mustan boleron. Pyörittelin hiukseni nutturalle ja meikkasin huolella. Aamulla pakkasmittari näytti -30 °C ja mietin jo pitäisikö sittenkin laittaa ne toppahousut. Onneksi sää lauhtui iltaa kohdin. Olin niin innoissani, että en lähtiessäni edes huomannut kylmyyttä.

Ennen esitystä Perhosmies vei minut käsikynkässä syömään ravintola Harmooniin. Meinasin jo livetä kuvaamaan juhlatiloja, mutta onneksi maltoin istua alas ja nauttia illasta. Ruoka oli hyvää, mutta kolmen ruokalajin jälkeen jäi vielä nälkä. Mieheni kala-annos oli aika pieni. Onhan se upeaa, että ruoka on hyvää ja aseteltu kauniisti, mutta ehkä hintaansa nähden sitä olisi toivonut olevan enemmän. Oma hirviannokseni oli kyllä hyvä valinta. Harmooni kokemuksena oli hieman jäykkä, mutta annoksissa oli makuja.

Onneksi oopperan väliajalla oli todella hyviä neljän euron paahtopaistileipiä, joilla saimme nälän taltutettua. Naureskelimme, että ensi kerralla menemme ulos syömään teatterin kahvioon.

Oma pääruokani oli hyvin kypsynyttä hirveä. Se olikin hyvä valinta. 

Perhosmies valitsi siikamureketta. Yksi murekerulla lisää olisi voinut olla hyvä juttu. 

Alkupalaksi oli kylmää poroa. Ja jälkkäri oli pehmeää marenkia. 

Millainen oli Don Giovanni?

 Nautimme molemmat esityksestä. Don Giovannia näytellyt Kevin Greenlaw eläytyi rooliinsa täysin. Miten mies voi näytelläkkään niin hyvin ja näyttää välinpitämättömältä, agressiiviselta ja himojensa orjalta ja vieläpä niin ettei taika katkea. Don Giovannin vetovoima perustui lepertelyn taitoon ja aateliseen arvonimeen. Helppohan se on langeta rahaan ja kauniisiin lupauksiin. Näitä langenneita neitoja tarinassa riitti, sillä Don Giovannille kelpasi kaikki, joilla oli hame. Tutun oloinen miesrooli sai kyllä aikaan kylmät väreet. 

Oma suosikkini oopperassa oli komtuuri,  joka meidän harmiksemme sai surmansa Don Giovannin miekasta oopperan alussa. Komtuuri palasi lopulta hakemaan kostonsa näytelmän päätteeksi ja saimme ihastella lisää Jari Parviaisen mahtavaa ääntä.

Aivan ihana ooppera, mutta tällä kertaa Don Giovanni ei saanut minua itkemään. Eläydyimme oopperan mukaan ja välillä teki mieli huutaa Donna Elviralle tai Zerlinalle etteivät lähde miehen matkaan.  Ja tottakai molemmat neidot lähtivät. Zerlina omista hääjuhlistaan ja Donna Elvira lähti vielä niiden kaikkien petosten jälkeen. Hullua!

Mietin hiljaa mielessäni miltä tuntuisi laulaa Donna Annan vuorosanoja suihkussa. Sirkka Lamminen veti komtuurin tyttären osuuden loistavasti, miten kenenkään ääni riittää oikeasti siihen? Ääni tuntui tulevan hänestä ulos niin luonnollisesti.  Ehkä se on osa sitä oopperan taikuutta.

Kävelimme hiljalleen kotiin käsikädessä ja katsoimme vielä hereillä ikkunassa vilkuttavaa taaperoa. Sitten olikin jo kiire kotiin. Ihana ilta! Naapurit älkää pelätkö, ei tarvitse vielä hankkia korvatulppia.

Jyväskylän kaupunginteatterissa oli esillä upeita naamioita. Kuvassa on se herkullinen paahtopaistileipä.

Väliaika kahvia ja pullaa!

Nyt esiintymisasut olivat tehty näistä paljettiupeuksista poiketen lakanoista. Onneksi saimme nähdä vähän kimallusta teatterin aulassa.

Muistakaa osallistua blogini arvontaan! Palkintona on e-ville.comin suklaafondue.