tiistai 26. tammikuuta 2016

Hiihdä läskipeppu, hiihdä!

Sarjassamme yritys pienentää leveää takapuolta hiihtämällä.


Nyt ollaan mukavuusalueen ulkopuolella. Mies sanoi, että takapuoleni on levinnyt. Nyt oli jo korkea aika kantaa itseni ladulle. Hiihdä, hiihdä! Kyllä se peppu siitä pienenee! 

Ostin sukseni lumien sulamisen aikoihin viime keväänä. Nyt onkin jo korkea aika ottaa sukset kunnolla käyttöön. 


Nyt ollaan täysin mukavuusalueen ulkopuolella. Mieheni huomautti takapuoleni levenneen. En edes suuttunut, vaan myösin asian samalla kun silmissäni juoksi kaikki ne herkut mitä olin syönyt ja kaikki ne treenit mitkä olivat jääneet väliin.  Kysyin vain, onko se paljon levennyt?  Parit housut ovat tuntuneet tiukoille, mutta olen kuvitellut sen johtuvan paksuista Lidlistä ostamistani thermosukkahousuista.  Elämän karut kävyt taas herättelivät todellisuuteen. Syytän mielessäni pakkasia, herkkuja ostavaa miestäni ja kaikkea muuta mahdollista, paitsi omaa laiskuuttani. 

Päätin että kaivan viime keväällä ostetut sukset varastosta ja käyn hiihtämässä. Hiihdän vaikka joka päivä. Nyt on pakko tehdä jotain! Ärsytti suunnattomasti miten alku voi olla hankalaa.  Meillä lähtee hyvin hoidetut ladut melkein takapihalta ja en ole koskaan niillä edes hiihtänyt! Viime keväänä ostin sukset alennusmyyntien alennusmyynnistä ja silloin lunta oli jäljellä vain urheilukentän ja mäkisen hiihtomaan verran. Oli kyllä hurjaa opetella hiihtämään ja tulemaan silloin vuoristolta tuntuvat mäet alas ja niitä nyhrätä sitten ylöspäin. Eilen sitten yliteltiin uudelleen mukavuusalueeni rajoja.

Kun nyt viimein olin saanut itseni suksien kanssa ulos, niin puuskutin ensin katsomaan miestä ja pientä, jotka olivat jo ennättäneet kairata pilkkireiän jäälle. Hiihtelin ensin ympäriinsä hangessa ja suuntasin sitten vasta ladulle.  Otin hiihtoon pehmeän laskun ja hiihdin pienen neljän kilometrin lenkin. Yllättävää oli, että jossakin vaiheessa hiihto alkoi tuntua lähes inhimilliseltä, jopa mukavalta. Kun palasin lenkiltä olisin halunnut hiihtää vielä seuraavaan ja seuraavaan rantaan asti. Vaikka lunta alkoi tupruttamaan vasten kasvojani, niin tuntui että hiihdin silti suupielet  korvissa. Hikoilin, kuin pieni eläin ja liikuin hyvällä sykkeellä.  Ei paha, eihän!  Nyt alkaa takareisissä tuntumaan treenikipua, ja voin ilokseni todeta, että kyllä tämä toimii!

Lähden kohta taas uudelleen lenkille, satakoon vaikka pieniä kiviä! Ei enää tekosyitä! 



Muistakaapas käydä osallistumassa suklaafondue-laitteen arvontaan! Kokonaista suklaalevyä ei tarvitse syödä yksin, kun sen sulattaa fondueen yhdessä ystävien kanssa!

Mies ja pieni olivat pilkillä sillä aikaa, kun minä puuskutin pitkin latuja.
Saaliiksi tuli melkein-ahven (uusi laji, joka maistuu seille keitossa)  ja minulle kipeät takareidet.


Pilvet alkoivat jo roikkua lumen painosta. Kohta pyryttää!

Nämä sukseni ovat tarkoitettu sunnuntaihiihtäjille. Pitäisi varmaankin ostaa pitoteippiä, sillä saisi potkuun voimaa. Nyt ilman voiteita sukset luistivat kohtuullisen hyvin, mutta meno oli hidasta. Treeniä saattaisi tehostaa vähempi kuvaaminen.  

Pienen Linnun MakroTex-haasteen aihe on tällä viikolla mukavuusalueen ulkopuolella. Sattuipa sopivasti!

Minulla on hiihtopukuna Haltin kuoripuku. Se on uskollinen ystäväni melkein joka lajissa. Kun alle pukee oikein  se toimii kesällä ja pakkasellakin. Kaulassa on merinovillainen Buff.  Onneksi oli kevyemmät varusteet, muuten olisin sulanut. Hiihtämisessä tulee aika kuuma.


30 kommenttia:

  1. Tosi hyviä kuvia. Tuo melkein-ahven on osuva lohkaisu. Onneksi olkoon menemisestä reilusti mukavuusalueen ulkopuolelle.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Niin mies sanoi että tuli melkein-ahven ;). Onneksi tuo homma oli lopulta ihan mukavaa. Kiitos Kristiina!

      Poista
  2. Apua, lapsuuden traumat, kaatumiset ja katkenneet sukset tulivat mieleen! Ei enää koskaan hiihtämistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo asiat tulivat mieleeni viime keväänä! Ne mäet olivat oikein niskatpoikkimäkiä. Onneksi ollaan vielä ehjiä. Tasainen latu jäällä on jo ihan mukava, kun tietää mihin vertaa.

      Poista
  3. Uh, aihe olisi myös minulle sopinut. Hiihtäminen, suksia en jalkaani laita! Harkitaan sitten 50vuoden päästä uudestaan. Ehkä ne koulun pakkohiihto liikuntatunnit on saaneet aikaan niin hirvet kokemukset. Tai sitten en vaan pidä hiihdosta, onneksi kukaan ei pakota!
    Pilkkiminen on mukavaa, mutta oman mukavuusalueen ulkopuolelle menee myös kalan irrottaminen koukusta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miksi koulu tappaa hiihtoinnon, onneksi sentään sellaista sentään opeteltiin koulussa. Taito on vieläkin pääkopassa, vaikka tosin hyvin ruosteessa. Niin nyt ei kukaan pakota, siksi se onkin ihan mukavaa.

      Tykkään myös pilkkiä, mutta tuntuu niin pahalle tappaa kaloja. Tuntui kuin kalat huutaisivat. Mutta onneksi, voi joskus käydä mukavuusalueen ulkopuolella, jotta tietää mikä on mukavaa :)

      Poista
  4. Minäkään en hiihdä, suksenikin olen lahjoittanut pois, eli aihe olisi sopinut tännekin... Tsemppiä sulle hiihtoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmiriitta! Kaikki tsemppi on tervetullutta ja varmasti tarpeen!

      Poista
  5. Tulee lapsuus mieleen. Minulle on kerrottu, että opin hiihtämään melkein samaan aikaan kuin kävelemään, sillä isoisäni oli suksimestari, joka teki minulle pienet sukset.
    Olosuhteet ovat vieneet tämän harrastuksen.
    Mukavaa jatkoa talvelle.
    P.S. Kun olin vaihto-oppilaana, Amerikan siskoni pienensä takamustaan ennen häitään lääkärin neuvosta kiinnostavalla tavalla: hän istuutui lattialle ja kulki eteenpäin takamuksillaan. Se auttoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi hienoa että isoisälläsi on ollut mahtava taito! Ne pienet sukset ovat varmasti nyt aarteen arvoiset. Toivottavasti saat harrastuksen joskus vielä takaisin.

      Ihana tuo pepunpienennyskonsti! Hih! Saattaa mies ihmetellä illalla! Kiitos Anna!

      Poista
  6. Täällä ei vielä ole päässyt hiihtämään kun puuterilumeen ei ole tehty latuja. Ja nyt lumet sulaa..voi jäädä hiihtämiset tältä(kin) talvelta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli vielä upeat ladut, mutta täälläkin ladut olivat peittyneet lumeen viime yönä. Kävin jokatapauksessa hiihtämässä tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Olipa sykkeennostatuslenkki! Toivottavasti saadaan kunnon ladut niin saat myös sukset esiin!

      Poista
  7. Hiihto ei kuulu minunkaan harrastuksiini. kalasoppaa teillä sitten..ja muuten nythän sulla alkoi kivat ajat,ystävien kanssa rumbaan ja zumbaan, ja jos vaikka mitä menoja että pysyt kunnossa..mies kotona lapsen kanssa:, voi olla että pian kehuis kuinka olet upea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zumba ja rumba olisi kyllä ihanaa! Nyt kuitenkin kaipaa sitä raikasta ulkoilmaa ja ilmaista kuntoilua. Olisihan se ihana kuulla kehuja ulkonäöstä. Voisihan sitä harkita uimahallikäynnin yhteyteen :)

      Poista
  8. Hiihtäminen on kyllä ihanaa puuhaa! Tekisi mieli lähteä itsekin ladulle olemattomilla suksillani, puhumattakaan taidosta ;) Se alku on aina rankkaa, voin samaistua siihen täysin ja useammankin kerran, mutta lopputulos ja ne pienet etapit siinä välissä muistuttavat varmasti positiivisesti haasteen etenemisestä! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun tuo vesisade heltiää, niin sitten käyt kaivamassa sukset esiin. :) Kyllä se siitä! Hiihtämisessä pääsee urheilulliseen fiilikseen. Hih! Ja onhan se hauskaa kannella suksia ladulle, kuin paraskin kuntourheilija. Kiitos Sofia tsempistä! Sitä tarvitaan!

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos Arleena! Kiva että tykkäsit kuvista, vaikka jouduin kuvaamaan kännykällä. Kamera ei siedä kosteutta ja se olisi haitannut jo harrastusta.

      Poista
  10. Hieno vastaus haasteeseen ja kivat kuvat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara, että tykkäsit! Onneksi osui näin mukavasti sopiva aihe ja omat intressit.

      Poista
  11. Hiihto on loppujen lopuksi mukavaa, mutta lähteminen on aina työn takana. Kun lähtee, niin nauttii!
    Vielä en ole tänä talvena ollut suksilla, mutta ehkä kohtapuoliin. Pitäisi etsiä monotkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllämse lähteminen oli ihan hirveää ja ainakin tuo ensimmäinen kerta. Tänään jäällä tuuli navakasti vastaan ja hiihdin umpihangessa. Kuitenkaan se ei tuntunut enää niin raskaalle. Toivottavasti tulee suotuisat hiihtokelit sinnekin!

      Poista
  12. Minusta hiihtäminen on mukavaa. Nyt kyllä peppu pienenisi ja pohkeet olisivat rautaa, jos hiihtämään lähtisi - lunta on juuri ja juuri nimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi! Joko teiltä lumet suli? Täälläkin tihkuttaa vettä ja tiet ovat hirveän liukkaat. Toivottavasti lumi tulee nopeasti takaisin, niin päästään taas ladulle.

      Poista
  13. Näyttää hyvälle, talviharrastukset parhaimmillaan ja koko perhe voi ulkoilla yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Harmi ettei pientä voi vetää pulkalla perässä, se sotkisi ladut. Tänään käytiin potkukelkkailemassa. Talvi on kyllä ihan kiva!

      Poista
  14. Itse olen vasta harkinnut suksien esille kaivamista ja hiihtämään menemistä. Luistelu olisi minulle muuten aikamoinen mukavuusalueen rajojen ylitys..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu. Ennen oli toisinpäin. Nyt jotenkin hiihto tuntuu mukavammalle, kuin palelevat varpaat luistimissa. Ehkäpä niitä rajoja pitää vähän laajentaa..

      Poista
  15. Aah ihana postaus! Elämä maistuu ja melkein ahven. Minä jätän sukset tänä(kin) vuonna aittaan. Ensi talvena taas katsotaan tilanne uusiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on ulkona niin upea auringonpaiste että suorastaan kutsuu jäälle hiihtämään. Olen jo käynyt tuiskussa ja tuulessa ja olisi mukavaa kokea hiihdon ilot paremmallakin kelillä. Hei, älä vielä heitä suksia aitan perukoille talvea on vielä jäljellä.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Tiedätkö miten ihanaa on saada viestiä? Siis ihanaa! Odota hetki yritän vastata mahdollisimman pian! Tosin nyt voi mennä useampikin hetki. Kädet vähän täynnä ♡♡♡