Ihmisvaatteissa raskauden jälkeen

Arvaa kuka huijasi KonMaria?

Millainen vaate peittää sopivasti ongelmakohtia ja samalla tuo muodot esiin? Nyt on ohjelmassa sopivien ja mukavien vaatteiden etsintää raskauden jälkeen ja esittelyssä paikka jossa on raikkaita kevätvaatteita myös isossa koossa. Niin ja hys! Huijasin Konmaria! 

Jacuard-kuvioinen neule klik* on ihana sisäpuoleltakin. Jos poistaisin laput voisin pitää neuletta myös toisin päin, kun neule on sisältäkin siististi tehty. Tummansininen ja valkoinen ovat ihan minun suosikkeja!

Kaipasin kevääksi jotain ihmisvaatetta, sellaista helppoa ja raikasta päällepantavaa, kun lähtee ihmisten ilmoille.  Hakusessa oli jotain maharötkön peittävää ja jossa vartalo ei näytä ihan valtavalta. Tuli hyvään saumaan Cellbesiltä blogiyhteistyöpyyntö ja sain heiltä kauniin jacuard-kuvioisen neuleen klik*. Ihastuin sen kuvioon ja siihen että kuvio on neuleessa myös sisäpuolella. Tykkään kovasti neuleen mallista joka peittää juuri niitä ongelmakohtia, mutta samalla korostaa vyötäröä.

Kiva huomata, että Cellbesiltä löytyy muitakin nättejä ja raikkaita vaatteita. Osa vaatteista on vähän vanhemmille tarkoitettuja. Mietin jo aluksi, että en minä nyt niin täti vielä ole, mutta huomasin että kivat vaatteet hukkuvat nettikaupan isoon valikoimaan. Happy Holly-sarjassa klik* oli monta nättiä juttua minullekin ja vielä isoja kokoja! Oma neuleeni on 38/40, mutta tunnen suurta iloa jos isoja kokoja löytyy hyvännäköisistä vaatteista.

Harmittelin, että siellä olisi ollut myös kauniita äitiysvaatteita klik*, mutta nyt ne tosiaan ovat minulle jo liian myöhäisiä.

Neuleen pitkät helmat peittävät sopivasti levenneitä reisiä ja leikkaus korostaa vyötäröä. Kiva neulemalli minun makuun.

Olen vaatteiden kanssa kranttu ja moni vaate jää ostamatta, mutta sitten en raaski niistä luopua. On pakko tunnustaa että huijasin KonMaria. Siivosin vaatekaappini raskausaikana niin, että siellä oli vain minulle iloa tuottavia vaatteita. Loput piilotin vakuumipussiin kymmenien henkarissa roikkuvien mekkojen alle. Mietin, että olen kuitenkin sitten normaaliin palattuani ihan eri ihminen ja ne piilotetut vaatteet tuottavat iloa ihan erilailla, kun ne mahtuvat taas päälle.

 Nyt voin hyppiä ilmaan, sillä ennen raskautta ostetut pöksyt mahtuvat taas jalkaan. Jippii! No jaa, onhan siitä jo seitsemän kuukautta. Ilmeisesti nyt pitää ottaa siis härkää sarvista ja miettiä vakuumipussitettujen vaatteiden lopullinen kohtalo ennen kuin täytän kaappini uusilla. Yritän siirtää hommaa päivittäin. Se on niin työlästä kysyä yksitellen jokaiselta vaatteelta tuotatko sinä minulle iloa, mutta uskon että se on nyt helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla.

Nyt kun hommaa ei ole tehnyt, niin tekee mieli ostaa kaikkea, kun kaapissa ei ole "mitään". Olen päättänyt, että kaappiini tulee vain kauniita vaatteita, joissa tunnen itseni kauniiksi ja tietenkin rakkaita juoksutrikoita. Hauska nähdä mitä kaappiin todella jää. Varmaan kaikkea raidallista, tumman sinistä ja ainakin yksi jacuard-kuvioinen neule.

Ehkä sitten huomenna..

Näiden asukuvien kanssa aloin tuntemaan itseni jo ihan oikeaksi bloggaajaksi. 

Löysin sattumalta Kaffen valkoisen t-paidan. Sitä en ole vielä uskaltanut sosekaaoksessa käyttää. Sen kuvio sattui juuri sopivasti neuleeseen.

Kaikki nämä kuvat on ottanut  Viivi Kuusela.  Asukuvien otto oli ihan kivaa talvilomatekemistä. Kiitos Cellbes kauniista neuleesta ja kiitos Viiville hienoista kuvistaa! 

Sattuipa sopivasti Pienen Linnun MakroTex-haasteessa tämän viikon aihe on vaate.


Tässä vielä alekoodi Cellbes-nettikauppaan. 
10 euroa alennusta + ilmaiset toimitukset! Koskee vain uusia rekisteröityneitä asiakkaita. Minimiostos 30 euroa. Alennusta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Koodi: 4828

Kalkkimaalilla tuunattu tuolivanhus

Vihreän tuolin muodonmuutos

Päätin kokeilla pelastaa kaatopaikkakuormaan menevän tuolini. Maalasin sen kalkkimaalilla valkoiseksi ja verhoilin tuolin käsin harsinpistoilla. 

Kaunis panamakangas löytyi Eurokankaan alekorista.

Vihreä tuoli on vielä ehjä ja mietin tuleeko siitä parinsa näköinen. Vanhankin näköisenä tuoli sopii meille. Siinä on minusta jotain jouluista.

Vaikka tuolille tehtiin pikainen ulkonäön kohennus sen parissa meni useampi päivä. 

Olen viime päivät puuhannut yhden tuolin parissa. Rakas vanha vihreä tuolini on kokenut totaalisen muutoksen. Ei hätää! Kalkkimaalailu ei ole vielä lähtenyt lapasesta, enkä ole maalilla sutannut mitään oikeasti korvaamatonta. Se oli menossa kaatopaikalle, kun se oli rikki. Tuoli tosin on ollut rikki jo silloin kun ystäväni kantoi tuolit minulle. Kodissani ei ollut silloin juuri mitään. Nyt tuoli meni "piloille" jo ruuvien takia, jotka porasin itse käsikäyttöisellä vintilällä lenksottaviin tuolin takajalkoihin.

Kalkkimaalilla voi maalata sisällä, kun se ei tuoksu. Lattian suojaksi käytin mustaa jätesäkkiä. Jotta tuolin jalat saa hyvin maalattua noatin niiden alle vauvan smoothiepussin korkit. Maitopurkkien korkit sopivat tähän myös.

Pohjustin tuolin JD Vintage Primer&Sealerillä ja maalasin kolme kerrosta vedellä hiukan ohennettua kalkkimaalia. Maalauksessa käytin pitkäharjaista pensseliä ja pientä patteritelaa.

Tuoli oli sen jälkeen jo ihan toisenlainen istua ja ihmeitä teki kun revin pohjakankaan pois ja sidoin pohjasta törröttävän jousen uudelleen kiinni. Piti ihan ihailla sitä käsityönjälkeä, miten istuin oli tehty. Oli luonnonmateriaalista punotut satulavyöt joiden päälle jouset oli sidottu juuttinarulla. Sen päällä oli juuttikangasta ja epäilen, että pehmuste olisi olkea. Päätin etten revi vanhoja päällisiä pois kun huomasin miten kauniisti vihreään samettiin oli ommeltu vahvikenauhat ja pehmikkeet. Noidenkin kerrosten alla oli vielä tutun näköisillä nauloilla naputeltuja kerroksia. 

En halunnut tuhota tuolia, sillä se on oppikirja oikeiden käsityöläisten taidoista. Sen pariin voi vaikka istahtaa ja katsoa miten jotkut asiat ovat tehty. Päätin säästää oppikirjan tytöille.

Vanhan tuolin sisältä löytyi satulavyöt, jouset ja juuttikangasta. Oli ilo jättää tytöille tämä oppikirja. Tämä on helppo purkaa ja opiskella entisöintiä. Vanhan pohjan suojakankaan revin pois ja korvasin uudella.

Tuoli sai kuitenkin kalkkimaalia pintaan. Käytin pohjustamiseen Jeanne d`Art Living Vintage Primer & Sealeriä. Sain sitä purkillisen Sisustus Nostalgiasta klik* ja se sopii hyvin tummien huonekalujen pohjustamiseen. Primeri tekee pinnasta karhean, jolloin maali pysyy pinnassa paremmin, eikä maalattavaa pintaa tarvinnut karhentaa hiomapaperilla. Sekoitin primeriin vettä ja levitin sen pensselillä tuolin pintaan. Primeri kuivui noin tunnissa tai kahdessa.

Sitten levitin JD Vintage Soft Cream kalkkimaalia  pitkäharjaisella pensselillä ja tasoitin samalla pienellä telalla kostean pinnan. Tuo Soft Cream tekee pinnasta ihan paperin valkoisen. Maalasin pieniä osia kerrallaan tasaisesti, koska maali kuivuu todella nopeasti. Tuoliin tuli kolme kerrosta maalia ja sen jälkeen pinta oli kaunis kuin paperissa.

Ompelin vanhojen kankaiden päälle uuden panamakankaan. Kangas oli löytö Eurokankaan 10 e/ kg laatikosta. Hintaa taisi tulla juuri sen 3 euron verran ja raitakangasta riittää myös toiseenkin tuoliin. Harsin kevyesti kankaan kiinni ja istuin näytti siistiltä. Ihan kuin uusi!

Ompelin harsin pistoilla vanhan verhoilukankaan päälle. En hakunnut lähteä purkamaan tuolia osiin.

Selkänojaan naputin päällisen kiinni tuolista irroittamillani nauloilla.

Selkänojan pehmusteen  päätin repiä irti ja naputella uuden kankaan kiinni vanhaan pehmusteeseen. Hitainta oli nyppiä nauloja irti pehmusteista ja naputella ne uudelleen. Ei tullut mieleenkään käyttää nitojaa, onhan nuo pienet naulat niin sympaattisia. 

Aika kovatöinen muutos. Maalaus oli helpointa ja noiden kankaiden kanssa meni aikaa. Tuota samettia kokeilin maalata, mutta se teki pinnan aika kovaksi. Luulen että maalaus toimii vain nukattomille kankaille.  Täytyy sanoa että en tiennyt saavani harsimalla mitään siistiä päällistä aikaiseksi.  Sumutin kankaan päälle suojaksi tuota primeriä. Luin että se olisi hyvä myös kankaan maalaukseen.

Kalkkimaalatun pinnan suojaan vielä huonekaluihin tarkoitetulla mehiläisvahalla. Keittiön pöydässä se on ainakin toiminut.

Niin ja tosiaan tytöt halusivat tietenkin olla mukana. ♡

Tuoli sopii meille kuin nakutettu. Nyt kun ruuvit pitävät takajalkoja tukevasti kiinni tuolia voi jopa käyttää turvallisesti istumiseen.

Meidän kodin tehosteväri on tänä keväänä dusty pink. Se sopii hyvin vanhoihin huonekaluihin ja valkoiseen.  Tyynynpäälliset klik* on saatu Cellebesiltä.

Äidin pikku apulaiset etsimässä sopivaa ruuvia! ♡♡♡ 

Vau mikä kirja! 

Kirppislöytö ja Iittalan lasitakuu

Meille kotiutui Konstantin Grcic Relations -kaatimet

Löysin kirpputorilta hienot Konstantin Grcic suunnittelemat Iittalan Relations-kaatimet. Mies toi niihin kauniita  kirsikkapuun oksia.

Relations-vaasi olikin shakeri ja nyt etsinkin nihin paria juomalasia. Kävisiköhän Aino Aalto?

Löysin ihanat kirkkaat maljakot kirpparilta. Kotona etsiskelin tietoa maljakoista, mutta ne olivatkin Konstantin Grcic:n vuonna 1999 Iittalalle suunnittelemat Relations shakerit tai kaatimet. Kaatimeen pitäisi kuulua saman sarjan juomalasi, jolloin kaadin muuttuu shakeriksi. Kätevää. Juomalasia ei tosin löytynyt. Hintakaan ei ollut paha 10 e kappaleelta.

Ihailin vaasin muotoa ja miten uudelle ja laadukkaalle se tuntui käsissä. Hyllyssä oli myös toinen. Halusin saada ne ehdottomasti meille Lantern vaasin kaveriksi. Ei olla vähään aikaan kirpparilla pyörittykkään, mutta teki mieli saada jotain maalattavaa. Maalattavaa ei löytynyt, mutta onhan kirkkaat maljakot tosi kivat! 

Mieheni toi Prismasta kirsikkapuun oksia vaaseihin. Nyt on mennyt jo muutama päivä ja olemme odottaneet kukkien avautumista. Nyt kukat ovat nupullaan ja kukkia odotetaan avautuvan minä hetkenä hyvänsä. Mietin että olisiko pitänyt katkaista myös  pari oksaa omenapuusta odottamaan aukeamista, onhan nyt pakkastakin? Kauniita!

Kirsikat ovat nupuillaan. 

Iittalan maljakot sopivat hyvin skandinaaviseen tyyliin. 

Iittalan laseissa viimeksi iloa tuotti Aino Aalto-lasini, jotka pesukoneessa rikkimenemisen jälkeen sain korvattua Iittalan kaupassa uusilla. Ajatella lasissa oli takuu! Niihin oli jäänyt jokin jännite ja pesukoneessa lasit poksahtivat rikki. Palokan Iittala Outlet-kaupassa myyjät lohduttivat, että tuo ihmeessä näytille niin katsotaan. Tosiaan laseihini oli jäänyt tuo jännite. Onneksi olin säästänyt rikki menneitä laseja, enkä heittänyt niitä jo menemään. Mistä muusta lasista saisi uuden tilalle jos se menisi rikki  jännitteen takia pesukoneessa? Siis astianpesukoneessa.

Päätin joskus nuoruudessani, että ostan meille ainoastaan Iittalan, Riihimäen tai Nuutajärven laseja, jotta kaapit eivät täyttyisi eri parisilla lasitavaralla. Minusta on ihanaa, että lasejani valmistetaan edelleen Iittalassa Lasimäellä. Kävimme siellä Aulanko-reissulla ihailemassa vanhaan lasitehdasrakennusta ja suljettua lasimuseon ovea. En tiedä olisiko museossa ollut jotakin uutta kotimaiseen lasiin jo nuorena ihastuneelle. 

Tiesittekö muuten, että Iittalan ja Arabian Suomessa valmistetut lasit tunnistaa nyt pohjan tarrasta, jossa lukee Made in Finland? Pitäisiköhän ne tarrat säilyttää?

Viikolla pääsee  Iittalan lasitehtaalle katsomaan lasin valmistusta. Osuimme Iittalaan huonoon aikaan ja tehdasta ihailtiin vain ulkoa päin.

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Esittelyssä rakkaat Kaj Frankin lokerikkovadit. 

Himohamstraajan paljastuksia: Riihimäen lasin Kotilasi-tölkit.  

Jääprinsessan villasukat ja kariutuneet talvilomasuunnittelmat

Meidän talvilomasuunnitelmat menivät puihin, mutta onneksi on jäät!

Neuloin meidän jääprinsessalle ihanat villasukat luistimiin. Suloisen pinkistä merinovillasta tuli pehmeät ja isot luistimet täyttävät lämmikkeet. Meidän oli aikomus lähteä talvilomalle, mutta kuinkas kävikään? Tuli peruttua koko homma.

Pieni oli niin tyytyväinen sukkiinsa, etten meinannut päästä niitä päättelemään, kun ne jo vietiin käsistä. 

Sukan malli ja ohje on omasta päästä. Tällä kertaa en vahvistanut kantapäätä. Lankana käytin vaaleanpunaista Novitan Baby Woolia klik*. Se on ihan paras lanka vauvan ja taaperon sukkiin. Se on 100% merinovillaa ja se ei kutita vaikka olisi ihoa vasten. 

Kudoin Pienelle suloiset villasukat jotka ovat tarpeeksi paksut vielä pikkuisen suuriin luistimiin. Pieni oli innoissaan jo sukat saadessaan ja niillä oli ihana luistella myös sisällä laminaatilla. Mummi toi Pienelle ihanat harmaat villapöksyt ja ne pehmittävätkin mukavasti pyllylleen menoa jäällä. Pieni tykkäsi niistäkin kovasti. Olen huomannut, että hänestä on tullut aika tyylitietoinen Lady ja villahousut sopivat parhaiten valkoisen t-paidan kanssa, jossa oli salaman muotoon kirjailtu kultaisia paljetteja.

Meidän rantaan on aurattu ihana luistelureitti ja koulun pihastakin löytyy luistinrata. Pieni on siellä jo käynyt luistimiaan kokeilemassa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että luistimilla pysytään pystyssä, mutta liikkumiseen tarvitaan vielä äitiä. Minun pitäisi kovasti ymmärtää ettei saa koko ajan hyräillä Wiener-valssia ollessamme jäällä.

Otimme pikaisesti muutamia kuvia uusista aarteista ja sitten laitoimme jo uuden Reiman puvun klik* päälle. Ei ulkona voi olla kovin pitkään pelkissä villahousuissa. Uusi puku oli talvilomaa varten. 

Mummi neuloi ihanat paksut villahousut. Ne onkin hyvä pukea toppapuvun alle, kun mennään jäälle ja pulkkamäkeen. Niin söpöt nuo palmikot.

Kätköistä löytyi myös neulomani lapaset. Ne oli vuosi sitten vähän isot ja jäivät käyttämättä. Nyt ne ovat ihan passelit. Tykkään valtavasti helmineuleesta ja Pienen neuleisiin sitä viljelin kovasti. 

Meillä alkoi talviloma tai olisi siis alkanut, jos vatsatauti ei olisi iskenyt meille. Olimme varanneet jo kylpyläloman Naantalin kylpylästä ja olimme suuntaamassa Muumimaailmaan Taikatalvea katsomaan, mikä on avoinna vain tämän viikon. Karvain mielin jouduin perumaan loman, kun silmissä vilisi ajatus autossa oksentavasta vauvasta. Matkaa Jyväskylästä Naantaliin on jo useita tunteja ja olisi hirveää istua vatsataudissa autossa. 

Tänään olisimme jo lilluneet kylpylän lämpimässä altaassa ja huomenna menneet moikkaamaan Muumeja. Oi voi! Hieman mietin jo että oliko ihan viisasta perua reissu? Noiden pöpöjen kanssa pitää olla varovainen, ettei koko kylpylä sairastu samaan tautiin. Onneksi selvisimme kuitenkin vain yhdellä potilaalla ja tauti ei ollut sitä noroa. Muumimaailma on siis edelleen tehtävälistassa auki ja suuntaamme sinne sitten kesällä, jos sitten saisi napsittua kuvia hääpaikoistakin. Nyt ainakin meidän huone vapautui booking.com-kautta klik* muuten täydessä hotellissa. 

Herkutellaan nyt näillä suloisilla käsityökuvilla! Niin ja antakaapas vinkkejä mitä voisimme tyttöjen kanssa tehdä?

Ihanaa talvilomaa! Ulkoillaan! ♡♡

Taisin tehdä postauksen lapasista joskus aikaisemmin. lapaset ovat yhtä makeat kuin toffee-mansikkajäätelö. 

Nyt on jo kiire sisälle ja pukemaan ulkovehkeet päälle! Ihanaa ja onnistunutta talvilomaa!  Muistakaa pestä käsiä! Ja tsemppiä niille ketkä nyt potevat mahatautia. Täältä kauempaa on hyvä antaa voimahali!

Neiti pupunen-syntymäpäiväkortti

Syntymäpäiväkortin askartelua nuorelle neidille

Askartelin mintun värisen pupukortin nuorelle suloiselle neidille. 

Kortti sopi hyvin myös ystävänpäiväkattaukseen. Musta ja valkoinen on raikas pohja moneen eri väriin yhdistettynä. Minttu ja pinkki ovat syötävän söpöjä yhdessä.

Hys! Ei saa kertoa, että täällä askarreltiin syntymäpäiväsalaisuuksia. Välillä on mukava askarrella kortteja, varsinkin kun olin taas kerron unohtunut mikä sotku korttiaskartelusta tulee. Voihan se olla etten vain saa askartelusta tarpeekseni. Nyt mielessäni oli kuva mintun vihreästä pupuneidistä pitkine ripsineen. Onhan se saajakin suloinen pupunen. Täytyy olla ihan hys hys, ettei saaja arvaa, että korttia askarreltiin juuri hänelle.

Sain inspiraation Jolie-nettikaupan silkkipaperikääreestä. Se tuli vauvan luomu naamavoiteen mukana. Paperi oli niin kaunis ja ihana ja halusin käyttää sitä johonkin.  Ajattelin että saisin samalla lähetettyä, nuo suloiset adjektiivitkin saajalle: hurmaava, upea, ihana, söötti, söpö, kaunis. Siitä lopulta syntyi paperikukkia.

Jolie-nettikaupan pakkauskääreessä oli ihania adjektiiveja. Olin kovin ilahtunut kauniista paperista. Ystäväni tietävät miten olen kauniiden papereiden perään.

Silkkipaperista syntyi kukka. Ohje kukkaan löytyy täältä klik.

Liimasin raidallista silkkipaperia aaltopahvipalan päälle ja sen päälle liimasin kuviopaperin. Kuviopaperin leikkasin kuviosaksilla ja maalasin reunat akvarellimaalilla valkoiseksi. Siinä vaiheessa Pieni huomasi touhuni ja halusi välttämättä myös maalata ja liimata. Tietenkin pyykkituvan pesukone pysähtyi samaan aikaan ja iskä sai hetkeksi pitää silmällä askartelijaa. Kun palasin setvimästä mahataudin tuomaa pyykkivuorta Pieni oli edelleen maalaamassa. Kalkkimaalatun pöydän pinta oli täynnä mustetta ja aakkosleimoja, liimaa ja onneksi valkoista maalia. Osa oli osunut myös Pienen omaan paperiin. Onneksi kaikki lähti pois vahatusta pinnasta.

Pieni auttoi kuvioleikkurilla tekemään noita pieniä kukkia. 

Leikkasin vapaalla kädellä pupun ja sille ripset korvakorujen mustasta muovisesta kääreestä. Se on ihan parasta askarteluun. Sitten askartelin muutaman paperikukan.  Ajattelin että korttiin sopisi hyvin kohokuviointipulverilla tehty Happy Birthday-teksti. Kullassa pitäisi olla enemmän kiiltoa ja nyt kultatusseissa on sitä jo enemmän. Jatkoin korttia vielä seuraavana päivänä.

Kävin kurkkaamassa, millaisia kortteja muilla oli paperiaskarteluhaasteessa. Tajusin etten ollut panostanut tarpeeksi. Aika kovatasoisia askartelijoita tuolla ryhmässä. Lisäilin juttuja korttiin ja hetken touhuttuani tästäkin kortista tuli ihan tekemäni näköinen.

Suuret ripset ovat niin söpöjä! ♡

Tämmöinen siitä sitten tuli.

Skotlantilaisia murokeksejä hapankirsikkatäytteellä

Sydämellistä ystävänpäivää!

Kokeilin miltä tuntuisi tehdä itse skotlantilaisia murokeksejä. Jauhoiset ja kuivakat keksit saivat sisälleen hapankirsikkasydämen. 

Kauniita tulppaaneja!

Laitoin keksit esiin itse tekemälleni keramiikkatarjottimelle.  Aika suloisia.

Ystävän päivän kekseissä on ihanan pehmeän sokerista skotlantilaista pikkuleipätaikinaa ja sydämenä sisällä happaman makeaa hapankirsikkahilloa. Herkullisen hyvää!  Oli kokeiltava kolmen ainesosan skotlantilaisia murokeksejä, kun mietin mihin Foodinilta saamaa hapankirsikkaa oikein käyttäisin. Keittelin kuivatuista raaka hapankiraikoista hilloa keksien väliin. Niin makuhermoja kutkuttavaa tuo hapankirsikka.

Täytyy sanoa että keksit tarvitsevat ehdottomasti voita, mutta oli tehtävä ne kuitenkin maidottomana. Keksi on kyllä hurjan jauhoinen, mutta yhdesä kirsikan kanssa se on ihan passeli.

Ihana kun tulee erilaisia mielitekoja ja tämän keksin valmistus oli kyllä sellainen.

Ennen kuvien ottoa osa kekseistä katosi mystisesti. Keitin pannullisen Teeleidin Pink Dreams-vihreää teetä. Täytyisi muistaa vielä ystäviä.

Skotlantilaisen murokeksin resepti

Ainekset:

1, 5 dl vehnäjauhoa
3/4 dl voita
0,5 dl sokeria

Valmistusohje:

Sekoita pehmennetty voi ja  sokeri sekaisin vaahdoksi ja lisää jauho.
Kauli sitkeä ja paksu taikina ja leikkaa siitä muotilla sydämiä.

Laita leivinpaperin päälle uunipellille.

 Paista uunissa 175 asteessa, noin 15 - 20 min. Keksiin tulee hieman tummepaa reunoille ja uunista leijailee hyvä tuoksu.

Ota uunista ja ripottele päälle sokeria.


Kirsikkatäyte:

1 dl hapankirsikoita
2 dl vettä
1 dl sokeria

Anna kirsikoiden liota ennen keittämistä.  Keitä kirsikat pehmeiksi, lisää ajoittain vettä. Muussaa kirsikat sauvasekoittimella. Lisää sokeri ja keitä kasaan. Jos makuusi liemi on edelleen liian hapanta lisää sokeria.

 Laita täyte keksien väliin vasta keksien paiston jälkeen.

Täytyy kokeilla tehdä tästä kakkutäyte joskus.

Äitini toi meille tulppaaneja ja Pieni askarteli suloisen keiju-kortin.  Mieskin yllätti ja  sain lahjaksi raakasuklaata ja pullon Happy Joe-siideriä. ♡

Ihanaa ystävänpäivää! ♡♡♡

Pikkuleivät katosivat yksitellen! 

Tänään ystävänpäivänä Reimaklubilaiset saa vielä 10% alennuksen alehintoihin. Talvilomalle saisi nyt pukuja edullisesti.