keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Itse askarreltu läksiäiskortti ystävälle

Askarteluterapiaa

Askartelin yöllä läksiäiskortin ystäville. Se odottaa nyt hyllyllä kirjoittamista. Korttiin kirjoittaminen on vaikeampaa, kuin kortin askartelu. Jos kirjoitan vaan kortin sisälle: "Hei, hei! Nähdään taas!".


Minua harmittaa aika lailla, kun vastaikään saadut ystävät tekevät nyt muuttoa toiseen kaupunkiin. Tapasimme synnärillä ja he ovat myös Pienen ensimmäiset ystävät. On ollut hienoa nähdä miten Pieni ja pikkuystävät ovat kasvaneet kilpaa ja oppineet uusia asioita niiltä ihan ensimmäisiltä päiviltä lähtien. Samalla ollaan päästy ihmettelemään arjen haasteita toisen äitieläimen kanssa ja saamaan uusia näkökulmia asioihin. Onhan tämä ensimmäinen äitiysvuosi ollut kasvun paikka ihan henkisesti. Minusta se on äärimmäisen hieno asia, että he ovat olleet tuossa lähellä.

Päätin että teen niin hienon kortin, kuin osaan. Ohjasin luopumisen tuskan innoittamaan läksiäiskortin tekemistä ja otin materiaaleihin mukaan paperiaskateluhaasteen puu-punainen-villa-yhdistelmän. Luova-askartelu ilman ohjeita, malleja tai suunnitelmia oli nyt paikallaan eroterapiaksi. Olen oikeasti innoissaan tästä kortista, sillä se on ehkä hienoin tekemäni kortti ikinä. Kyllä pitää uskoa että tunteet pitää ohjastaa voimaksi kaikkeen luovaan työhön, se antaa siihen kyllä oman särmänsä.

Pohjassa käytin kohopastaa, jota kuivatetaan hiustenkuivaajalla. Aakkosleimasimilla leimasin tekstin muokatulle paperille.  Askartelin viuhkan kirjan sivusta ja sen päälle liimatusta silkkipaperista. Taitoksiin liimasin hammastikut ja viuhka näytti lähes aidolta. 


Kortin pohjana on valkoinen akvarellipaperi jonka päälle on tehty marokkohenkisiä kuvioita. Piirsin kuviot punaisella ja sinisellä kalligrafiatusseilla ja koko kortin päälle levitin kohopastakerroksen. Raaputin piirretyn kuvion päältä pastakerroksen pois, jotta pinnasta tulisi elävämpi. Sitten kaivoin Ikean-kultamaalin esiin ja maalasin sinne tänne kullan hohdetta. Sitä maalia, ei kai saa enää.

Käytin aikaisemmassa postauksessa tekemääni kehystä, maalasin sitä tosin vähän lisää kultamaalilla. Mieleeni tuli kuumasta Marokosta viuhka ja päätin tehdä sellaisen vanhan tyllistä, kirjansivusta ja silkkipaperista, hammastikkuja apuna käyttäen. Villahuovasta leikkasin sydämen ja tuunasin sitä hiukan. Sitten tuputin kaikkea mahdollista mustalla leimasimella ja viimeistelin tekstit kirjainleimasimilla. Kun koko olohuone oli täynnä silppua ja pieniä koristeita liimasin osat korttiin. 

Tuijotin korttia, että siitä, jotain vielä puuttuu. Keksin liimata kaikki askartelusta tulleet silput kehyksien taakse tuomaan elävyyttä ja lisäsin sinne myös pöydälle jääneet villalangan pätkät. Voihan se olla, että kauneus on katsojan silmässä, mutta liika suunnitelmallisuus tappaa tunnelman. Minä sanon että tämä oli työläin ja ehkä paras kortti tähän asti.


Korttiin tuli hyvä määrä yksityiskohtia. Maalitussilla väritetty huopasydän on ihan erilainen, nyt sitä ei pidä joulukoristeena. Ikeasta ostetusta tagista askartelin "onnea"-tekstin. Sen tilalle voisi kirjoittaa vaikka "kutsu"  ja näkemiin tilalle "Teresa & Tuomo". Itseasiassa tunteella askarreltu, jokaiselle lähetetty erilainen kutsu voisi olla hyvä vaihtoehto nykypäivän printtikutsuihin.


Tältä se kortti lopulta näytti.

Ai niin se isänpäiväkin on kohta! Täytyy askarrella lisää kortteja. Pitäisi varmaan tilata kuvamuki vaarille ja perhosmiehelle. Ei tarvitse askarrella, kortit voi tilata samalla. Minulla onkin tuhat kuvaa Pienestä, joista voi valita. Viime jouluna tilasin Ifolorilta mukit. Ne oli saajista aivan ihanat!

Täältä löytyy lisää kortteja 





4 kommenttia:

  1. Oi, ihana kortti :) Oma askartelu on jäänyt lähinnä muksujen kanssa väkertämiseen kerhotoiminnassa, vaikka kaapista löytyisi vaikka mitä matskua. Pitäisi ehkä ottaa tulille joku askarteluprojekti, vaikkapa kortti! Mielessä on käynyt myös scrapbookki, oletko itse scrapbookkaillut koskaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Askartelussa on jotakin hermoja lepuuttavaa, kun tuloksen voi nähdä heti kohta. Onneksi askarteluprojektit eivät ole pitkiä..yleensä. Nyt kannattaa jo aloittaa joulukorttiaakartelu, jos kaikille tärkeille aikoo tehdä oikein hienot. Minulla on vielä kasa ideoita toteuttamatta ja ei olla vielä joulussa. Ollut kiirettä tänään, hiiripeliturnausta ja kakunpaistoa, kiva kun kävit piipahtamassa.

      Poista
  2. Wau,hieno kortti tuli.Minä kipaisin viime perjantai-iltana uudelleen liiteriin (Lidliin),kun oln nähnyt siellä alkuviikosta paperileikkurin,ja olihan niitä viellä myytävänä 25 € hintaan,toisella laidalla sai aikaiseksi sellaista piparkakkureunaa.Teen aika yksinkertaisia kortteja,sukulaisille täytyy lähettää joko 50 joulukorttia tai ei ollenkaan.Saa nähdä saavatko he tänä vuonna kortteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lidlissä on kyllä hyviä juttuja, katsottiin muuten samaa leikkuria ja en vieläkään raskinut ostaa. Meillä leikellään edelleen viivottimella ja mattoveitsellä. 50 korttia! Se on aikamoinen määrä askarrella.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Tiedätkö miten ihanaa on saada viestiä? Siis ihanaa! Odota hetki yritän vastata mahdollisimman pian! Tosin nyt voi mennä useampikin hetki. Kädet vähän täynnä ♡♡♡