torstai 20. elokuuta 2015

Silitetyt puhtaat liinat luovat arvokkaan juhlan

Myös bloggaaminen on yhtä silitystä.


Pöytäliinojen silitys on välillä iso urakka. Mankeli voisi olla hyvä hankinta, mutta se tukkisi liinahamsterin käytävät.  

Synttärit on tulossa ja yksi työvaihe on pöytäliinojen pesu ja silitys. Kasasin ison kasan liinoja valmiiksi, jotka pitää nyt enää silittää. Laitoin kaapista käyttämättömiä liinoja pesukoneeseen, sillä kaapissa säilytys saa kankaat kellastumaan. Liinat onkin hyvä kaivaa esiin pestäväksi ja silitettäväksi ajoittain.

Olen luonteeltani hamsteri ja kaappiini on kerääntynyt iso kasa erilaisia liinoja. Kirppariaarteita, mummojen peruja, lahjaksi saatuja, ostettuja ja Viipurista metsästettyjä. Välillä tilaan liinoja ja verhoja Ellokselta ja silloin hyvä olla Ellos alennuskoodi. Silitettävää siis kertyy!

Minusta tuntuu että minusta tulee aika perinteinen mummo pitsiliinoineni. Juhliini kuuluu ehdottomasti kauniit puhtaat ja silitetyt liinat. Toivottavasti nämä mummot eivät ole katoava luonnonvara ja en ole vanhana yksin tatskamummojen joukossa.

Pitäisi opetella vielä olla haukkomatta henkeään, kun vieras on läikyttänyt kahvia liinalleni. Kuulemma hyviin tapoihin kuuluu sanoa ettei haittaa. No kokeillaan! Vanhoihin puuvilla ja pellavaliinoihin, jotkin aineet imeytyvät todella tiukkaan ja pesunkin jälkeen tahra saattaa vielä komeilla liinassa. Pieni harmitus tulee ja omassa mielessäni olen kuin Hyacinth. Tiedättekö ketä tarkoitan?

Ennen pesua hieron kahvitahroihin sappisaippuaa ja toivon että tahra lähtee pesussa. Mutta ilta pimeällä tahroja ei taas näy, kun viikailen liinoja kuivaustelineeltä kaappiin. Ennen käyttöä ne saattavat joutua tarkastuksen jälkeen koneeseen taas uudelleen. Mikä noidan kehä!

 Minun mummini opetti minut pellavaliinojen saloihin ja miten mankeloinnilla liinoista tulee kiiltäviä. Meidän asuntoon ei mankeli mahdu, joten tyydyn silittämään liinani pariin kertaan. Suihkuttelen sumutepullolla liinat kosteaksi, sillä luonnonkuitu taipuu paremmin kosteana ja silittelen menemään.

Kuvatessani blogiin olen etsinyt kaapista teemaan sopivan liinan. Yritän saada sen mahdollisimman sileäksi ettei äitiäni lukijoitani häiritse rypyt. Onneksi pitopalvelut tai juhlapaikat hoitavat liinat sekä niiden pesulassa käytön. Pesulasta tulleeena liinat ovat nipussa kauniin sileinä. Kuitenkin minua häiritsevät liinojen taitosrypyt, varsinkin juhlapöydässä. Tekisi silloin mieli kaivaa silitysrauta esiin ja kontata silittämään rypyt pois. Rypyt vetävät katseen pois koristeista ja tarjoiluista, mutta eihän sen niin kuulu mennä. Häiritsevätkö taittorypyt teitä samalla lailla? Onko tässä joku kirjoittamaton sääntö ettei saa haitata?

Kauniisti kirjailut liinat ovat aarteitani. Liinoihin on käytetty uskomaton määrä käsityöläisen työaikaa ja toista täysin samanlaista ei ole olemassa. Kangasliinat tekevät juhlasta vähän arvokkaamman.


Werannas2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Tiedätkö miten ihanaa on saada viestiä? Siis ihanaa! Odota hetki yritän vastata mahdollisimman pian! Tosin nyt voi mennä useampikin hetki. Kädet vähän täynnä ♡♡♡