Sokerinen kamee-kakunkoriste

Sokerimassakamee on kaunis kuin koru

Kauniit kameet on helppo muovata sokerimassasta. Koristereunat on leikattu paperiaskartelussa käytettävillä kuviosaksilla. 

Haaveilen isosta kameerintaneulasta. Ihanan vanhahtava koru on ollut pitkälti käsityötä ja tekijän mielikuvituksen varassa. Niitä on kaiverrttu simpukan valkeaan kuoreen, korukiveen tai luuhun. Taidokkaat korumestarin sipaisut ovat nähtävillä korujen pinnoilla ja yksikin väärä liike pakottaa aloitettamaan alusta. Renesanssin ajalla kameet rantautuivat aatelisten mukana Suomeen. Vanhoista kuvista päätellen kameet ovat olleet kaiken kansan suosiossa jo viktoriaanisena aikana.

Mietin että olisiko kamee helppo tehdä itse? Tietenkään en ole mikään korumestari, mutta olen yllättävän sinnikäs. Muistin että minulla oli vielä kaapissa jäljellä sokerimassaa ja siitä korun muovaaminen voisi olla helppoa. Kameet saattaisivat olla upeat kakkukoristeet hääkakussa.

Otin ensin ovaalin muodon ikean mittalusikalla. Tämän jälkeen leikkasin kaulan esiin ja hahmoa. Kasvot tein painamalla massaan poskikuopat, silmökuopat ja hiusrajan. Tein ensimmäisen viime yönä, mutta valo ei ihan riitä sokerimassan kanssa askarteluun. Tänään aamulla työ olikin helpompi ja tulos oli siisti.

En tiennyt että osaan muovata ihmisen kasvoja, mutta näemmä blogini tuo esiin taiteellisia puolia minussa. Nuo Ikean mittakupit on hyviä suhteen määrittämiseen. 

Vain lääkkeeksi! Konjakkiaamupala, huih miten tujua! Konjakki tappaa pöpöt nielussa ja se helpottaa kurkkukipua. Määrä on tosin pienempi mitä kuvittelet, kuppi on espressokuppi. Epäilen vahvasti että konjakkiaamupala on syy taiteellisen minäni heräämiseen.

Tosin jouduin tyytymään konjakkiaamupalaan, sillä kurkussani on varmaan kaktus. Röhin herätessäni vihreää limaa ja olo on ihan kamala. Ryypyn jälkeen nautin vihreää teetä ja puuroa toivoen että tämä kamala tauti menisi pian ohi.  Pienen nenä valuu kuin vesiputous, mutta se ei hänen kiipeilyintoa haitannut.  Äidin askarrellessa kivointa on kiivetä sohvalle, sieltä pöydälle ja sitten roikkua alas lattialle. Samalla kiljutaan vastaan, kun pelastavat kädet laskevat pienen taas maahan. Olenkin miettinyt miksi askartelen öisin.

Eikö olekin aika hienoja?

Tämmöisiä näistä tuli! Kameet sopivat kakunkoristeeksi vaikka hääkakkuun. Näissä on varmaan niin monta flunssapöpöä, että nämä menevät roskikseen. 

Täytyy varmaan nyt olla sisällä ja seurata Facebookin leivontaryhmiä, tylsää tämä kipeänä olo. Joku kyseli siellä Lego-muotteja sokerimassalle. Niitä on myynnissä tuolla e-villessä. Hehh.. Tuomionpäivän shottilasi. Minulla on varmaan kuumetta!

Lego-ukkomuotit, olisi muuten hauska jos jokaiselle vieraalle tekisi oman sokerimassaukon. Paitaan kirjailisi nimen paikkakortiksi.