perjantai 14. elokuuta 2015

Itse ommeltu morsiusneidon mekko

Kääntömekossa on moneksi

Itsetehty liivimekko sopii käytettäväksi molemmin päin. Kun saumat ompelee vuorikankaan ja päällikankaan sisään, vaate on siisti myös nurjalta puolelta.

Keväällä oli ystäväni häät ja, niitä silmällä pitäen ompelin tyttärellemme mekon. Tämä mekko oli ensimmäisen vaatteen ompelu sitten ylä-asteen. Olin päättänyt että ompelen pienelle edes yhden vaatteen äippälomalla. Äitini tuli katsomaan vauvaa että saisin projektini tehtyä rauhassa. Mekon tekemiseen taisi lopulta mennä 3 päivää.

Koska projektini ovat usein viritetty haastavuudelta mahdollisimman korkealle, niin tuli taas sovellettua kaikkia mahdollisia kaavoja uuteen uskoon ja säätää ylimääräisen suunnittelun kannalta. Ideana oli alunperin että mekko olisi nopeasti tehty muutamasta palasta, yksinkertaisesti ja näppärästi.

Käytin mekon ompelussa tavallisen liivimekon kaavaa. Sovelsin kaavaa siten että virittelin nuppineuloilla smokkirypytyksen mekon etuosaan ja leveät rypytykset mekon takaosaan ja vuorikankaaseen. Kaavassa oli yläosa ja helmaosa erikseen, koska kaavanmallissa rypytys tuli vyötärölle. Teippasin kaavat yhteen, ja vasta rypytyksen jälkeen pystyin piirtämään kaavan kankaalle.

Silitin etuosan smokkirypyryksen kiinni pieneen kangaspalaan silitysliimanauhalla. Niitä jää mukavasti aina yli kun ostaa Ikea verhoja.

Mekon ompelu itse säästää hyvän rahan jos morsiusneitoja on useampi. Tässäkin on käytetty huonoa ohutta lakanakangasta vuorena ja päällikankaana on aleessa ollut puuvillainen paitakangas. Kaavoja ompelua varten saa kirjastosta. Tämä on hyvä juttu jos on kaveri ompelukoneen kanssa.


Ompelin mekkoon vuoren, jotta mekko toimisi molemmin päin ja saumat jäisivät piiloon kankaiden sisäpuolelle. Olin jollakinlailla haluton ompelemaan kaula-aukkoon päärmenauhoja ja muita nauhoja joiden tikki on selvästi näkyvissä. Tiedän että oma ompelukonejälki muistuttaa lähinnä humalaista muurahaista ja lopputulos olisi ollut todella epäsiisti. Tuo saumojen ompelu oli aika haastavaa, miten mekko käännetään että oikeat saumat saadaan yhteen. Siinä olikin miettimistä.

Ompelin lopuksi käsin pienen pitsin valkoisen mekon  reunaan. Pitsi saa rauhassa sieltä pilkistellä ja samalla se peittää hyvin vuorikankaan ruman helmasauman.

Äitini sanoo että ompelun pitää olla yhtä hyvä molemmin puolin, jotta vaatetta voi pitää molemmin päin. Ei pitäisi ottaa niin kirjaimellisesti kaikkea. Mutta tässä mekossa hyväksi havaittu sanonta.

Lopputulos oli kaikinpuolin jees. Tätä ompelusta voi jopa käyttää. Nyt tämä neitonen voi pitää joko pinkkiä tai vaaleanpunaista mekkoa. Tai vaikka kesken juhlien voi kääntää tahriintuneen mekon toisin päin. Mekko ei ole vielä ollut käytössä, sillä mekosta tuli ihan liian iso. Mutta ihan hyvin ensimmäisenä vaateompeluna muuten.

Mä olen niin vaatedesigneri! 


Vuorikankaan ja smokkirypytyksen idea on siinä että mekko laskeutuisi päällä kauniimmin ja helma näyttäisi leveämmältä.  Vähän kuin olisi päällä tyllialushame. Vuorikankaan rypytykset on tehty kaula-aukon ja olkainten saumoihin.

Tiesittekö että tsaariperhe kävi laivaretkellään ostamassa pienille tytöilleen valkoisia pellavamekkoja aina samasta paikasta Suomen rannikolta? Kauniit pitsein koristellut mekot sopivat kesäkuumalla mekoiksi jopa kuninkaalliselle. Muistan nähneeni tästä jonkun dokumentin ennen mekkoprojektia.


2 kommenttia:

  1. Wau! Oletpa kyllä ihanan mekon tehnyt☺♥

    VastaaPoista
  2. Moikka Viivi! Kiitos kovasti! Oli kyllä ylisöpö yhdistelmä pieni ja pienen mekko ♡

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Tiedätkö miten ihanaa on saada viestiä? Siis ihanaa! Odota hetki yritän vastata mahdollisimman pian! Tosin nyt voi mennä useampikin hetki. Kädet vähän täynnä ♡♡♡